Metsässä
sen pimeydessä
joskus tuntuu
kuin pedot vaanisivat
mutta niillä
ei todellisuudessa ole häntää
ei totuutta
ei silmiä
ei korvia

vaan ihmisenä
sinulla on omat silmät ja aistit
se elokuva
jota filmaat
luot joka hetki
mielesi näyttämöllä

jokainen katse
on sinussa ja sisälläsi
jokainen ääni
muodostuu korviesi kautta
metsässä on hiljaista
jos sielusi
on rauhaisa ja tasapainossa

siispä ota lauta
kulje se päästä päähän
sellainen pomppulauta

ole siinä keskellä hetki
älä heilauta
älä liikahda

ja kun liikut
liiku sulokkaasti
kuin olisit näkymätön luomus
olemus
jolla ei ole sitä häntää
ei korvia
ei silmiä
ja kuin kuulisit
ensimmäistä kertaa

sillä metsä on sinun luomuksesi
ja lautakin on sinun

se ei keikahda
se ei petä
se ei kannattele
ellet sinä mielesi
tunteidesi kautta
ole siinä luomuksessa
täydesti läsnä ja sitä tukemassa

jokainen henkäys
liike
tuulenvire
on sinulle merkkinä
ja opastuksena siinä kulkiessa

ja voit jättää laudan
tai pysyä sillä
kulkea pois metsästä
tai pysyä siellä

palata ja tulla takaisin
niin useasti kuin tahdot
mielesi maisemassa
sydämessäsi
ainut kulkija
todellinen
olet sinä itse

Runon nimi syntyi ennen runoa. En ihan ymmärrä miksi Unilaulu tai tavallaan se tuntuu oikealta. Ehkä se selviää tulevaisuudessa tai kenties aiemmat unista kertovat voimarunot antavat vastauksen. Täältä löydät Unitodellisuuden ja täältä Salaisen kirjeen unimaailmasta.