Olin ja olen
kukan terälehdillä
kuljen alasti
kuin tänne saapuessani
ja mitään en ota mukaani
kun täältä lähden

olen kukan terälehdillä
kierrän kehää
aikaa
joka tikittää jaloissani
pudottaen terälehden kerrallaan
alas toiseen maailmaan

heteet
ovat sieluni tuntosarvina
ojentaen ajatuksiani
tuntemuksiani ylöspäin

luovuttaen
hienoista pölyään
kuin utua ylleni
sieluuni

että voisin tuntea
nähdä
ja kokea selkeämmin
että ymmärtäisin ja oppisin
kasvaisin

kuljen kukan terälehdillä
polku on muuttuvainen
ja muovaantuu
katseeni
odotuksieni
sydämeni viisauden kautta

ja kun hengitän
hengitän kukan tuoksua
kulkua
joka pyörii
välillä vinhastikin ympärilläni

olen emi
olen heteet
olen terälehti itse itsessäni

yksi miljoonista
sadoista
tuhansista
tai vain kymmenistä

tai vain se yksi hetki
jonka olen

lehtoakileija

Voimaruno on aina
oikeassa ajassa ja hetkessä lukijalleen
muotoutuen ja muokkaantuen
lukijan energian ja kokemuksien kautta

sanat eivät koskaan
näyttäydy samalla tavalla ihmisille
kuten ei maailmakaan
jokainen kokee omalla tavallaan
omista kokemuskohdistaan käsin