
Matka alkakoon
voimaruno

Ja juuristot kietoutuivat
hänen jalkoihinsa
antoivat varpaiden
juurtua maahan
ammentaa voimaa
syvyyksistä ja merien pauhuista
aaltojen hellästä kuiskeesta
jossa pieni tuohinen vene
saniaismaisen purjeen kanssa
hiljalleen purjehti tuulessa
edeten rauhassa
ei ollut kiirettä
sillä tuuli riitti
se tarttui mukaan ja matkaan
juuri oikealla tavalla
saniainen oli tarpeeksi hento
kerätäkseen tuulta
ja toisaalta riittävän vahva
kestääkseen sen kaiken

aurinkoinen
oli saapunut taivaalleen
laskeutuen hiljalleen
alemmaksi
kultainen pallo
ihmetytti kulkijaa aallokossa
ja juuret tahtoivat pitäytyä maassa
siellä meren pohjukassa
jossa olisi tyyntä ja rauhaisaa
meren sinisyys
sen turkoosi kimmellys
ja hiekan pienet
kullalle hehkuvat jyväset
saivat mielen rauhoittumaan
toisaalta mielikin
alkoi kimmeltää
ja tuottaa kultaisia
hohtavia jyväsiä
jotka vierivät kaikkialle
energialliseen maastoon
joka leijui olennon ympärillä

kaikki oli muuttumassa
ja kuitenkaan ei ollut
jokin tuntui niin tutulta ja turvalliselta
tämä matka oli merkityksellinen
sydän tietäisi sen
Jätä kommentti