Uusi päivä näyttämöllä
aivan uudet näyttelijät
uusi käsikirjoittaja
aivan uusi
uusi ohjaaja
uusi yleisö
kaikki on uutta
jokin on syntynyt uudelleen

Avaruuden tähdistöissä
oli kirjoitettuna uusi runo
runo vaelsi
vaelsi tähdeltä toiselle
valitsi aina
kauneimman
kirkkaimman

ja nyt oli löytänyt sellaisen
joka hehkui
kaunista
kaunista
sineään
avaruuden pimeydessä

jotenkin niin vaatimaton mutta
silti loistava ja vahva
uudenlainen sininen
uudenlainen energia
uudenlaiset asukkaat tuolla planeetalla

runo astui sisään planeettaan
tahtoi tutkia ja tutustua
kirjoittaa
aivan uuden tarinan

löysi asukkaat
tunnisti heidän kauneutensa
sielunsa joka loisti
hehkui
hehkui pimeydessäkin
ihmeellistä sinistä valoa
kuin loistavaa timanttia
vai oliko se sittenkin safiiria
vai terästä
vai oliko siinä veden heijastumat
vai ilma
ilman happi
sen loisto
sen elävä energia

runo otti ihmiset eteensä
yhden kerrallaan istutti
tuolille kultaiselle edessään
ja kysyi ihmiseltä

mitä on tämä kaunis valo
jota loistat sisimmässäsi
joka niin pitkälle avaruuteen asti
välkkyy ja kauniisti lohduttaa
muistuttaa siitä mitä
elämä on sisimmältään

mikä on salaisuutesi ihminen
miksi niin kauniisti loistat
ja miten teet sen

ihminen pitkään hiljaa
runon edessä istuu

naurahtaa

ihmettelee
katselee ympärilleen
minulleko puhut runo

minuako olet tullut katsomaan
kaukaa avaruudesta
että minäkö täällä loistan
sinisyyden valoa
kauneutta avaruuteen
minunko sieluni loistaa
ja salaisuuttani tiedustelet

en tiedä itsekään
en todellakaan tiedä
minä vain loistan

mutta nyt kun minulle
tämän kerroit
ja heijastit takaisin
tämän tiedon niin
nyt minä tiedän että minä loistan
ja aion loistaa vieläkin vahvemmin
vieläkin enemmän aion loistaa

kiitos
kiitos että loistit valoasi minuun
että minä voin loistaa valoani sinuun
kiitos

Kuiskaaja
hymysi hiljaa pikku kopperossaan
ihan työtön hän oli ollut
tämän näytelmän aikana sillä
niin taitava oli tuo avaruudesta tullut runo

sellainen runoilija että todellakin
sai kaikki loistamaan
ja koko yleisö
koko yleisö kun lähti
tästä näytelmästä niin
jokainen heistä tunsi
miten kantoi sisimmässään

loistavaa
loistavaa
pientä timanttia
sellaista maapallon
kokoista ja näköistä

ja näytelmä tulee jatkumaan
ehkäpä runo saapuu vielä uudestaan