On aika uuden näytelmän
tällä kertaa näyttämö
on jotenkin erilainen
aivan kuin siellä olisi
sellainen uudenlainen
puhtaus ja valkeus olemassa

tällä kertaa
käsikirjoittajan kirja tahtoo mennä
turvaan tuonne liinan alle
koska näyttämölle on ilmestynyt konfetteja

siis sellaista ihmeellistä ihanaa
helinää ja ääntä
se on siellä jo valmiina odottamassa
näytelmän syntyhetkeä

katsotaanpa
mitä se kuiskaaja tällä kertaa
saa sieltä omasta pikku kopperostaan
nähdä ja kuulla

Maailmankaikkeus
oli päättänyt tuudittaa ihmistä
antaa lempeyttä sydämeen
kannatella sellaisilla
ihmeellisillä siivillä
tulisillakin liekeillä
ihmistä tyynnytellä

antoi monenlaista
kohdattavaa polulle
kuljetteli unelmiin
valkoisiin

kuljetteli tuuliin ja tunnelmiin
joita ihminen
ei ollut pitkään aikaan muistanut

tuli mieleen

miten enkeli voi syntyä
milloin tahansa
missä hetkessä tahansa eteesi

tuli mieleen

sateenkaaren päät ja ne aarteet
joita sieltä mahdollisesti löytyisi

tuli mieleen

kurki
joka pellolla vaelsi ja huuteli

tuli mieleen

ruoho
sen vihreys ja tuoksut

tuli mieleen

kukkakauppa
jota pienenä lapsena leikittiin

hevonen
jota kylätiellä kuljeteltiin

kaikki muistot
kauniit
kullatut
kultaiset
unelmaiset päivät

saapuivat lempeinä
ihmisen eteen ja sydämeen

ja oli ihmeellistä
miten jokainen hetki
oli mahdollista tulla todeksi
hänen eteensä
tänään
tässä kaiken keskellä

vain jos antoi mielensä
kuljetella kaukaisuuksiin
kaikki oli mahdollista
mikään ei ollut mahdotonta
jokainen unelma todessa
siinä hetkessä
totena

aivan todellisena
tuoksuen
kuuluen
muuntuen siihen eteen todeksi
ihanaksi

tähän tahtoi ihminen jäädä
tässä hän oli tänään
nauttien

Näyttämö kimalteli edelleen
vaikka näytelmä oli päättynyt
jossain toisaalla
varmaan ihmisen sydämessä
se näytelmä yhä jatkuisi
jos ihminen niin tahtoisi