Kilikellon sisimmässä
voimaruno
viikko 52
Jälleen
oli aika uuden näytelmän alkaa
kuiskaaja oli odottanut
jännittyneenä
omassa pikku kopperossaan
mitähän se käsikirjoittaja tällä kertaa
olisi synnyttänyt
ohjaaja oli jo paikalla
yleisö oli saapunut paikalle
kaikki oli valmista
kaikki oli valmista
kuten oli aina ollut
katsotaan millainen näytelmä
tällä kertaa syntyy
Taipuisa puu
vahvoine oksistoineen
kurottaa oksansa
taivaisiin
taivaan maihin
tähtiin kurottautuu
vanha uljas puu
kaukaisella vuorella
seisoo vahvana
uljaana
kasvaa
kasvaa
maailmalle
keuhkonsa antaa
lahjoittaa
ihmisille voimaa
antaa ilmaa
hengittää
jokainen hengittää
juurella puun
kasvaa
kasvaa
pienoinen helisevä kellonen
helisee
helisee
kilisee
kasvaa
kasvaa
kellojaan helisyttää
kilisyttää
maailman ihmisille
antaa rauhaa
luovuttaa
sydämeensä
ihminen
ottaa vastaan
rauhan sydämeensä ottaa
keinuu
kilikellon sisimmässä
keinuu ihminen
kuin riippumatto tehty
rakennettu on puiden oksistoon
siellä ihminen
hengittää
rauhaa
musiikki
kaunis sointi
soi kilikellojen
millainen kaunis paikka
onkaan vuorella
vai onko se paikka
sittenkin
juuri tässä
tänään
minun
sinun
meidän
sydämessä
Kuiskaaja
sulattelee näytelmää
yleisö nousee paikoiltaan
jatkaa
päiväänsä
iltaansa
elämäänsä
viikkoaan
näytelmä jatkuu
näytelmä jatkuu
En sovi näytelmään. Paperinohut, kuorittu sipuli. Olen tässä, totta joka ikinen solu. Inhoan sipulia. Vain valkosipulia rakastan. Ja ristejä ja aurinkoa.
Valkosipuli ei ole sipuli ja tomaatti on epähedelmä.
Ihmisten mielissä Putain on banaani.
Kun metsä huutaa timberiä juoksevat oravat kuin nutsit.
Täytyy mennä syvemmälle saniaisiin, jonne stressatut oravat eivät timberiltään ehdi… Istun varovasti sammaleelle, ja tunnen kuinka sammal minussa kasvaa.
Pian olen kuin metsä ja sinne on hyvä nukahtaa.
Kiitos. Tämä oli aivan jotain erityistä. Niin nautittavaa luettavaa ja koettavaa. Nyt olen sammaleinen metsä ja tuo tunne on tuttu, että juuri tähän voisin jäädä.