Korkealla seison ja katson kaukaisuuteen
olen vuorella

vuorella joka on elämäni

olen jatkuvasti ollut
tässä korkeimmalla kohdalla
sitä ymmärtämättä

olen luullut
kuvitellut että olen laaksoissa
rämeissä
että soilla olen tarponut

ja todellisuudessa
olen koko ajan ollut paikallani
tässä korkeimmalla kohdalla

en ole todella avannut katsettani
katsonut
rohkeasti kaukaisuuteen
ymmärtänyt missä olen

että elämäni on tänään tässä

että olen joka hetki
tässä korkeimmalla kohdalla
todellisella matkallani

että askeltakaan ei minun tarvitse ottaa

kaikki saapuu luokseni
oikeassa järjestyksessä
oikeassa ajassa

vain minun on oltava läsnä
paikalla
tässä vuoreni huipulla
tässä elämäni kohdassa
jossa voin kaiken ottaa
vastaan

on avattava
oma sydämeni rohkeasti

annettava silmieni
avautua ja tuntea

tunnettava
mitä polullani on

ymmärrettävä että
jokainen hetki on korkein hetki
korkein hetki elämässäni

…ja jälleen poistuu runoilija
astuu paikalle uusi

viesti
on viesti viestin jälkeen
viesti
jonka on vielä saatava astua esiin…

Jatkuu…