
Hyräilen valoani

Ikuisuuden
olin odottanut
sopivampaa hetkeä
jotain uudempaa
kauniimpaa
puhtaampaa
jotain hienompaa
jotain ihmeellistä
olin odottanut
saapuvaksi kaukaisuudesta
katselin kaukaisuuteen ja odotin

en tunnistanut sitä mitä siellä näin
en saanut siitä selvyyttä
ääriviivat eivät olleet tarpeeksi tarkat
en voinut hahmottaa
mitä oli tulossa
kannattiko odottaa
sitä mietin

Hiljaisuuden yössä
laskeuduin
alas maahan polvilleni
antauduin
kuulin äänen
joka kertoi
kuka olenkaan

Ollessani maassa
hiljaisuuden yössä
tunnistin
löysin
todellisen itseni

näin
valoisan olemukseni
sydämeni loisteen
sen tunnistin
siellä pimeydessä

ja hiljalleen alkoi
kaikkialle ympärilleni
ilmestyä valoa
valoa
joka loisti minun sydämeni kautta

Lähde polullesi
hyräile
omaa lauluasi

liity voimarunon syntyhetken energiaan
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
Viikon lakaisutehtävä
- Hyräilen valoani
Jätä kommentti