Helpompi polku
voimaruno
Jo pitkään olin avannut polkuja edelläni
ajatuksissani järjestellyt
laittanut kaiken paikoilleen
jokaisen kiven
pensaan
oikonut mutkia
kovalla työllä
polvet ruvella
nilkat nyrjähdellen
sormet kovettuen
multaa
tikkuja kynsieni alla
kädet niin kuivat
väsyneet
olin ajatellut että
tekemällä paljon työtä
saan polkuni
muotoutumaan paremmaksi
helpommaksi kulkea
selkeäksi
ja että se on kuin valtatie
kiitotie
suoraan
unelmieni linnaan
jonne tietenkin
olin ollut matkalla jo kauan
en ollut polullani ymmärtänyt että
liika työ ei olisi hyvästä
maisemat olivat vilahdelleet ohitseni
tuoksuja en tuntenut
en kuullut
kauneutta lintujen äänien
en helskyntää
en tunnistanut oman sydämeni puhetta
siinä kiireisenä järjestellessäni polkuani
ahertaessani joka hetki
joka päivä
joka vuosi olin ahertanut
ei olleet polkuni mutkat suoristuneet
päinvastoin
olivat kangistuneet
muuttuneet vaikeammaksi kulkea
ja vihdoin oli tullut päivä
se hetki
jolloin ymmärsin pysähtyä
ojentauduin suoraksi
nousin ylös polullani
katselin ympärilleni
ja todella hengitin
jollain tapaa
silmäni avautuivat näkemään
tunnistin että
unelmieni linna
se asuikin sisällä minussa
sydämessäni
niin kauniin kultaisena
siellä se hohti ja loisti
että minussa oli kaikki jo valmiita
ja että polkuni kulkisi helpommin jos
hyväksyisin kaiken mitä siinä oli
enkä yrittäisi sitä muuttaa
ja että voisin edetä rauhassa
nauttia
katsella ympärilleni
tätä elämääni
tätä polkuani
Laulan
tanssin
kevyesti kuljen
askeleeni nousee keveään
tänään
laulan
keinun
polku tässä on
juuri tänään
linna edessäni on
katson sydämeeni
tähän hetkeen taivun
hengitän
hengähdän
Kaikki
on tänään
tässä
liity voimarunon syntyhetken energiaan
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
Viikon lakaisutehtävä
- Hengitän valoa tässä hetkessä
Kiitos Eeva-Liisa, mukavaa, että kirjoitit <3 Niin se menee, että helpommallakin monessa kohden pääsisi. Luonto osaa ja sieltä voi ottaa mallia. Pörriäisiä onkin nyt ollut mukavasti, kun on ollut lämmintä.
Voimapuutarhassa taitaa olla juuri tuo Älä kaiva maata. Siinä huomaa, miten kasvit löytävät itse parhaille paikoille. Ja vielä pörriäisistä: Albert Einstein on sanonut, että jos mehiläiset katoavat, ihmisillä olisi aikaa vain 4 vuotta. Vai olikohan se jopa vähemmän. En tarkkaan muista.
Pandemia on tehnyt palveluksiaan. Varmaan vuosien jälkeen tullaan ymmärtämään kaiken tarkoitus tässäkin. Pysähtyminen - siinä aistit avautuvat ja erottuu tärkein <3
Juuri tällaista minäkin olen havahtunut huomaamaan. Antaa kaiken olla ja kasvaa ja kukoistaa – ja palkaksi saan pörriäisiä, jotka ahertavat ja auttavat minua.
Luin kirja jossa on teemana No digging eli älä kaiva maata ja se sai vähän miettimään näitä viljelyyn liittyviä juttuja ihan uudella lailla :
Sinun ei tarvitse rehkiä ja ponnistella, sinua autetaan monella tapaa (mikro-organismit ). On hyvä tietää että auttamalla näitä pieniä, fantasisia olioita autamme myös
itseämme.
Pysähtymishetki kaiken olevaisen äärelle, siinä taitaa olla se mitä usein kiireissämme emme ole tajunneet. Ehkä tämä pandemia pakotti siihen.
Tulipa kommentoitua väärään kohtaan, joten tässä uudelleen vastauksena:
Kiitos Eeva-Liisa, mukavaa, että kirjoitit <3 Niin se menee, että helpommallakin monessa kohden pääsisi. Luonto osaa ja sieltä voi ottaa mallia. Pörriäisiä onkin nyt ollut mukavasti, kun on ollut lämmintä.
Voimapuutarhassa taitaa olla juuri tuo Älä kaiva maata. Siinä huomaa, miten kasvit löytävät itse parhaille paikoille. Ja vielä pörriäisistä: Albert Einstein on sanonut, että jos mehiläiset katoavat, ihmisillä olisi aikaa vain 4 vuotta. Vai olikohan se jopa vähemmän. En tarkkaan muista.
Pandemia on tehnyt palveluksiaan. Varmaan vuosien jälkeen tullaan ymmärtämään kaiken tarkoitus tässäkin. Pysähtyminen - siinä aistit avautuvat ja erottuu tärkein <3