Saari kellui hiljaisesti meressä
aallot hyväilivät sen rantoja
keinuttivat ja tuudittivat
iltaisin uneen

aamuisin herättelivät hellästi
viileästi
raikkaudellaan

pieni saari
tuntematon
yksinäisenä keskellä aavaa merta
ja silti niin paljon runsautta
rikkautta ympärillään

kultaisia pieniä kaloja
kauniita lintuja
lokkeja
pelikaaneja
joskus jopa pingviini poikkesi
pikkuista saarta tervehtimään

kasveja
käppyräisiä mäntyjä
pikkuruisia kuusia
ihmeellisiä harvinaisia kukkia

kasveja
joita kukaan ei tiennyt
enää olevan olemassakaan
tai että koskaan sellaisia
oli kasvanutkaan

tuo saari
todellisuudessa
se kellui ihmisessä
hänen sisäisessä maailmassaan

kasvattaen ja koskettaen
joka hetki tuota ihmistä
joka saaren omisti
tietämättään
sitä vaali ja helli
sisimmässään

oi kunpa olisi ihminen useammin
pysähtynyt myrskyissään
istahtanut alas paikoilleen

tunnustellut
katsellut
tuon saaren kauneutta
sisäisessä maailmassaan

miten upeasti
saari keinui
eli elämää

tunnisti jokaisen
sitä hyväilevän aallon liikkeen

tunsi tuulen
miten se huojutti rannikon kaisloja

miten kultaiset kalat lipuivat
sateenkaaren kirkkaine kylkineen eteenpäin

ja linnut ilahduttivat
lauluillaan
jokaisessa hetkessä

Saari
kelluu maailmassa
sisäisessä ihmisen

odottaa lupaa
antaa kauneuttaan