Luota
voimaruno
Siinä hetkessä luottamus
asteli vakaana
vakain jaloin eteenpäin
polku oli suoristunut
hetki hetkeltä
tullut selkeämmäksi
oli tapahtunut
sellainen muutos että
mutkat
kaikki kiertotiet
olivat alkaneet tuntua
tarkoituksellisilta
välttämättömiltä
että selkeys ja suoruus
ei ollutkaan enää sama asia
koska luottamus oli kasvanut
luottamus oli kasvanut niin paljon
että oli kasvanut ulos omista kengistään
luottamus asteli
paljain varpain
kipristeli eteenpäin
ei tuntuneet kivet
ei hiekka
luottamus tiesi että
luottaen matka taittuisi
oli mitä tahansa
oli sitten pakkanen tai
kesäsade
helle
myrsky
tuuli
sumu
usva
mitä tahansa tienoon yllä leijuikin
ja hänen jaloissaan tuntui
niin se kaikki oli hyvästä
luottamukselle
luottamus hyväksyi
oman polkunsa
oman tiensä
epäilyksettä
teki siitä parhaan mahdollisen
siinä hetkessä
juuri siinä kohdassa
jossa luottamus kulki
Kirkas sininen taivas hohti
yllä luottamuksen
hänen kulkeissaan eteenpäin
toisinaan
polku kulki myöskin taaksepäin
mutta sekään ei luottamusta haitannut
hän tiesi ja tunnisti
että joskus oli niinkin tehtävä
luottamuksen viisaus
oli kasvanut
täyteen mittaan
ja miten se oli saavutettu
yksinkertaisesti
luottamalla
Luota
luota
tuuli hyräilee
sydämeensä
luota
luota
tuuli hyräilee
liity voimarunon syntyhetken energiaan
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
Viikon lakaisutehtävä
- Luotan polkuuni (kirjoita lakaisukalenterisi pikkuruutuun)
Lakaisuja Runotalossa
- voit seurata uudesta lakaisupolkujen päiväkirjasta, johon kirjoitan silloin tällöin.
Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥
Jätä kommentti