
Kivisydän – herää
voimaruno
viikko 12

Oli saapumisen ja
odotuksen hetki
yö
oli ollut pitkä
oli ollut hämärää
ei juurikaan valoisaa
oli ollut kylmää
oli ollut kolkkoa
harmaata
lähes mustaa
ei valoa
ihmisen mieli
alkoi olla väsynyt
missä viipyi
päivänpaiste
missä loisto
missä piileskeli
sydämen autuus
lämpö
rakkaus
missä viipyi
kaikki hyvyys
miksi
miksi
kysyi ihminen
yhä uudelleen hän kysyi
miksi

Aika oli muuttuva
niin liukuva
niin luistava
ei siitä tahtonut saada otetta
se pyrki karkaamaan
pakenemaan jonnekin
kaukaisuuteen
kauas pois
ihmisen ulottumattomiin

sydän
oli jo lähes kiveä
toisaalta
kiven kautta
voisi syntyä jotain hyvääkin

olisiko mahdollista että
kivenä oleminen ja eläminen
herättäisi henkiin
antaisi silmät
joilla nähdä maailma
uudella tavalla

toisenlaisen katseen kautta
avautuen
pysähtyen todella paikalleen
jähmettyen kuin kiveksi
ikiaikaiseen maahan
ollen kosketuksessa
jotenkin ymmärtäen ja tunnistaen että
turvapaikka voisi siinä syntyä ja olla

voisinko tästä turvaisasti
tarkkailla maailmaani
voisinko tästä oppia ja ymmärtää
mikä on todellinen tarkoitukseni

miten löydän hyvyyden
kauneuden
ymmärränkö ja opinko
että se on minussa
itsessäni
löydettävissä

Jätä kommentti