Oli saapumisen ja
odotuksen hetki

yö
oli ollut pitkä
oli ollut hämärää
ei juurikaan valoisaa

oli ollut kylmää

oli ollut kolkkoa
harmaata
lähes mustaa
ei valoa

ihmisen mieli
alkoi olla väsynyt

missä viipyi
päivänpaiste
missä loisto

missä piileskeli
sydämen autuus
lämpö
rakkaus

missä viipyi
kaikki hyvyys

miksi
miksi
kysyi ihminen
yhä uudelleen hän kysyi
miksi

Aika oli muuttuva
niin liukuva
niin luistava

ei siitä tahtonut saada otetta
se pyrki karkaamaan
pakenemaan jonnekin
kaukaisuuteen
kauas pois
ihmisen ulottumattomiin

sydän
oli jo lähes kiveä

toisaalta
kiven kautta
voisi syntyä jotain hyvääkin

olisiko mahdollista että
kivenä oleminen ja eläminen
herättäisi henkiin
antaisi silmät
joilla nähdä maailma
uudella tavalla

toisenlaisen katseen kautta
avautuen
pysähtyen todella paikalleen
jähmettyen kuin kiveksi
ikiaikaiseen maahan
ollen kosketuksessa

jotenkin ymmärtäen ja tunnistaen että
turvapaikka voisi siinä syntyä ja olla

voisinko tästä turvaisasti
tarkkailla maailmaani
voisinko tästä oppia ja ymmärtää
mikä on todellinen tarkoitukseni

miten löydän hyvyyden
kauneuden
ymmärränkö ja opinko
että se on minussa
itsessäni
löydettävissä