Joskus linnuilla
oli niin hauskaa oksistoissa että
he eivät huomanneet
miten pudottelivat paljon tavaroitaan
kaikenlaisia pieniä tarpeellisia

paistinpannuja
kattiloita
vispilöitä
essuja
pyyheliinoja
nuppineulatyynyjä
hakaneuloja
pikkuruisia nauloja

kaikenlaisia
tarpeellisia välineistöjä
tipahteli linnuilta
niiden hypähdellessä oksistoissa
viipyessä langoilla
huudellessa naapureilleen
keskustellessaan

ja kaikki nämä linnut
olivat pieniä emäntäolioita
sellaisia taloudenhoitajia
jonkinlaisia siivoojatyyppejä
valtavia ahkeroitsijoita

niin puuhakkaita
niin puuhakkaita ja
niin paljon heillä oli
kaikenlaista tehtävää
ohjelmaa riitti aamusta iltaan ja
oikeastaan sitä riitti vielä
iltamyöhään öiseen aikaan
kuutamon jo mollottaessa taivaallaan

esineistöt
olivat tarpeellisia linnuille
emäntälinnuille
noille touhukkaille olioille
ne liittyivät kaikkeen tekemiseen
siihen miten oli ylläpito

ja millainen ylpeys
loisti linnun rinnassa
silloin kun hän tunsi
että kaikki oli järjestyksessä että
oli padat ja kattilat
kiillotettuna
veitset ja haarukat
kaikki kauhat
somasti riveissään
kiiltävinä
valmiiksi otettavissa
kun seuraavan kerran
tulisi tarve taas
täyttää joku tehtävä
ja tehdä
suorittaa
se mikä piti tehtämän

mutta joskus tuo alituinen
tekeminen
puuhastelu
se tuntui sydänalassa ja
sai sen riipimään

tuntui että oli
heittäydyttävä sinne nojatuoliin
nostettava jalat hetkeksi
siihen pallin päälle
lepäämään
että verenkierto voisi tasaantua ja
sydän tyyntyä pieneksi hetkeksi

sulatkin tuntuivat
jotenkin harmaantuvan
nopeammin
kun oli niin puuhakasta kaikki

puuhakkuus oli pakopaikka
se oli pelastus
se oli sellainen
hengähdyspaikka ja hetki
vaikka sitä ei tavallaan
itselleen myöntänyt mutta
puuhakkuus oli esirippu

esirippua ei tahtonut poistaa
ei nostaa todella
laittaa sitä todellista
näytelmää näkyviin
sitä joka ei enää
ollut mitään näytelmää
siellä missä lintu oli todellisena
siellä missä ne kaikki
paistinpannut ja kattilat
todella putoilivat ja
kauhat olivat
milloin missäkin
hukanteillä
eksyksissä

lintu ei tiennyt että siellä
näyttämön lattian alla
asusteli sellainen kuiskaaja

sellainen todella avulias
ystävällinen hahmo
joka oli auttanut lintua jo pitkään
ollut sellainen valtava tuki
joka saapui aina paikalle
silloin kun linnulla oli
tarpeellisia hetkiä
kun lintu tarvitsi
apua ja tukea

silloin avautui
lattiasta se luukku
ja sieltä luukusta tupsahteli
ohjekirjoja
sieltä tuli erilaisia pieniä ohjelehtisiä
ja sieltä luukusta tupsahteli
välillä esiin
jopa tämä kuiskaaja itse

ja se oli erityinen pieni hahmo
kovin pyöreä ja hymyisä
ja kuiskaaja saattoi
jopa kiivetä olkapäälle
ja sieltä antaa ohjeita
muistutella siitä mikä
oli oikeasti tärkeää ja että
näytelmässä voisi välillä
käyttää kuiskaajan apua
antaa sen kuiskia
ja myöskin sen voisi tehdä että
avaisi sydämensä
antaisi sydämelle hetken olla

ottaisi
sellaisen toisenlaisen
näytelmän
sen todellisen
sieltä esiin
antaisi siihen tulla
kauniita vuorosanoja
pysähtyisi todella
kuuntelemaan ja katselemaan
mitä siinä näytelmässä
oikeasti on tapahtumassa

ja millaisia aarteita sieltä löytyisikään
ja sydämessä olisi sellainen iso magneetti
joka vetäisi ne kaikki aarteet sinne sydämeen

valtavia kimaltavia
kauniita timanttisia
hienoja aarteita
ja pieniä
jopa nuhruisia muistoja
sellaisia polun juttuja
joita ei ollut enää tiennyt olevankaan

tulisi nuortumisen hetki
tulisi sydämeen
sellaista uutta lepattavaa liekkiä
tulisi voimaa
jalkoihin
siipiin

silmiin
kimmellystä
sellaista kimmellystä
jota ei ollut enää ollut aikoihin

oi nyt lintu tiesi
mitä se tekisi
millaisen näytelmän
se laatisikaan

se otti esiin
oman
valtavan
valtavan
päiväkirjansa

käänsi siitä esiin
puhtaan uuden sivun
ja alkoi heti kirjoittaa

Odotin, että saisin hauskan voimarunon, koska sellaista ei ole vähään aikaan tullut. Tulikin pitkä voimaruno, jossa on lintuja, jotka vaikuttavat jotenkin ihmismäisiltä.

Toivon, että voisit löytää itsesi noista linnuista. Hauskinta on, kun luukusta tulee esiin kuiskaaja ja samaan aikaan postiauto ajaa tienhaaran postiluukulle ja kolauttaa luukkua.

Tuntuu, että voimarunoissa on aina enemmän kuin päältä päin ajattelisi. Kun menin sisälle videon teon jälkeen, Juha kysyi, että kuulinko sellaisia kumahduksia, että oliko se katto vai mikä se oli. Totesin, että taisi olla ne kattilat ja paistinpannut, jotka linnuilta putoilivat siinä runossa. Juha totesi, että niin varmaan sitten. Ja me nauroimme.

Muistan, kun kerran tuli se metsätyökone voimarunoon valoineen ja sekin sopi niin hyvin. Ja kaikki muu mitä on tapahtunut runovideoilla aina toisinaan.

Ehkäpä näitä iloisia voimarunoja voisi olla enemmänkin. Ainakin nyt tuntuu kovin omalta. On ihanaa nähdä runo kuvina, miten ne tavarat tippuvat tai kuiskaaja tulee esiin lattialuukusta. Tai se esirippu. Miten ei tahdo avautua.

Voimarunopolkujesi lakaiseminen: Poimi voimakorttipakastasi intuitiolla voimakortti avaamaan voimarunosta syntyneitä ajatuksia. Mitä tämä tarkoittaa juuri sinulle? Kirjoita ajatus muistiin lakaisukalenteriisi, voimarunokirjaasi tai päiväkirjaasi. Seuraa mitä viikolla tapahtuu. Avautuuko voimakortin merkitys sinulle vielä lisää?

Syvällisempää lakaisua: Kirjoita päiväkirjaasi tai kalenteriisi joka päivä pieni ajatus lakaisutehtävän voimakortista. Anna omien ajatustesi avautua hitaasti pohdintojen kautta. Älä luovuta. Ole sinnikäs ja saatat löytää sisimpäsi arvokkaimpia aarteita. Laita voimakortti kalenterisi väliin muistuttajaksi viikon harjoituksestasi ♥

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥