Menninkäisen katse
voimaruno
Hiljaisuuden sateessa
minä astelin
sellaista polkua
joka kulki yhä kauemmas ja kauemmas
yhä etäämmälle se minua vei
tahtoi ottaa minut mukaansa
kuljettaa minua
sillä tavalla rauhallisesti
tuo polku tahtoi
antaa askeleisiini rauhaa
tahtoi kasvattaa niihin voimaa
sellaista luottamusta
joka voisi kulkea sydämessäni
ja matkassani
kun olin kulkenut tarpeeksi kauas
tätä polkua
tunsin että ihan horisonttiin asti
olin jo saapunut
eikä loppua vieläkään näkynyt
käveli vastaani pieni menninkäinen
kaunis hymy huulillaan
tuo menninkäinen minua tervehti
katsoi silmiini
katsoi todella syvälle silmiini
ja tahtoi ottaa minua kädestä
kuljettaa hieman sivummalle polultani
mitä tahtoi menninkäinen
minulle tänään näyttää
jäin pohtimaan ja miettimään
mutta menninkäinen
piti vahvasti kiinni kädestäni
ja vei minua mukanaan
niin että ajatukseni
jäivät ihan täysin vain tähän hetkeen
jossa olin kulkemassa
käsi kädessä
tuon pienen menninkäisen kanssa
polku muuttui kiemuraisemmaksi
ja siinä oli paljon kiviä ja kuoppia
puiden juuria
erilaisia konkeloita
joita oli väisteltävä
minusta tuntui
että menninkäinen oli niin taitava
kulkemaan tällä polulla
häntä eivät haitanneet
nuo puiden juuret
eivätkä nuo kuopat vaan
minusta tuntui
että menninkäinen suorastaan
käytti niitä hyväkseen
kulki niiden avulla paremmin
ja keveämmin tällä polulla
ja kovasti hän tuntui tuntevan
tämän polun omakseen
saavuimme pienen mökin eteen
hän avasi oven
ja kohta jo istuimme
pienen mökin tuvassa
rauhassa
hämärässä
hiljaisuudessa
menninkäinen minua vastapäätä
minä toisella puolella pöytää
ja jälleen tuo menninkäinen
katsoi minua
niin syvälle silmiin
ja siinä hetkessä
ymmärsin jotain
menninkäinen katsoi
minuun takaisin
minun omilla silmilläni
minun sydämeni silmillä
olin heijastanut
tuon menninkäisen paikalle
sydämeni kautta
olin tarvinnut ymmärrystä siitä
että minulla oli kyky ja taito kulkea
tällä polullani
löytäen kaikista niistä esteistä
kaikista niistä
puun konkeloista ja juurista
kivistä
kuopista
sitä voimaa
ja keveyttä
sellaista samaa
menninkäisen jäntevyyttä askeliini
minä katsoin
tuota menninkäistä syvälle silmiin
ja koko sydämeni soi laulua
laulua kiitoksen
voimarunon syntyhetki
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
1. Kirjoita ajatuksesi voimarunoiksi: Millainen sinulle on tämä hetki, kun pysähdyt siihen? Ilmestyykö tyhjä tila? Täyttyykö se jollain? Millä?
2. Poimi itsellesi hiekkapolun kasvin opastus: Mikä se on sinulle tässä hetkessä?
3. Lakaisutehtävä: Löydä ja ymmärrä oma tarkoituksesi polullasi. Tunne kiitollisuutta aivan kaikesta.
Kirjoita muistutus Lakaisukalenterisi oikeanpuoleiseen pikkuruutuun:
Kiitollisuus & oma valo.
Voimarunopolkujesi lakaiseminen: Poimi voimakorttipakastasi intuitiolla voimakortti avaamaan voimarunosta syntyneitä ajatuksia. Mitä tämä tarkoittaa juuri sinulle? Kirjoita ajatus muistiin lakaisukalenteriisi, voimarunokirjaasi tai päiväkirjaasi. Seuraa mitä viikolla tapahtuu. Avautuuko voimakortin merkitys sinulle vielä lisää?
Syvällisempää lakaisua: Kirjoita päiväkirjaasi tai kalenteriisi joka päivä pieni ajatus lakaisutehtävän voimakortista. Anna omien ajatustesi avautua hitaasti pohdintojen kautta. Älä luovuta. Ole sinnikäs ja saatat löytää sisimpäsi arvokkaimpia aarteita. Laita voimakortti kalenterisi väliin muistuttajaksi viikon harjoituksestasi ♥
Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥
Jätä kommentti