Sydän oli pysähtynyt
tuohon hetkeen
jäänyt siihen kuin kiinni

liimautunut
tarrautunut
ja takertunut
johonkin sellaiseen
joka ei enää ollut todellista
tässä hetkessä

Sydän tahtoi pamppailla
vanhoissa kuvioissa
tai oikeastaan sydän
ei olisi tahtonut sitä
mutta mieli kuljetti sydäntä
pitkässä talutushihnassa

sellaisessa
jossa roikkui
paljon vanhoja muistoja
kirjoitettuna herkällä käsialalla
kuluneille resuisille muistilapuille

ne olivat pölyisiä ja tahraisia
kyynelten kostuttamia
ryppyisiä lappusia
täynnä asioita
joilla ei ollut enää
tarkoitusta tänään

Ja silti talutushihna
roikkui raskaana
raahautuen sydämen rinnalla
sydämen yrittäessä kipittää eteenpäin
joka hetki rennommin ja keveämmin

Talutushihna oli kietoutunut
ja kasvanut syvälle
sydämen uurteisiin
tehnyt sinne monia kierroksia
että se varmasti pysyisi matkassa

Jotenkin tuo hihna
oli turvallinen

se kilisi ja helisi
se raapi hellästi
joskus takertui
silloin kun olisi ollut kiire
päästä eteenpäin nopeammin

Mikä oli hihnan tarkoitus
ja miten sen saisi irti
että sydän voisi kulkea vapaammin
omilla poluillaan

olla vapaa
irti kaikesta
raskaasta ja turhasta
mitä ei enää tarvinnut matkassaan

Mieli oli kummallinen kumppani
sydämen hyvä ystävä
mutta niin turhan tarkka
kova kantamaan
murhetta ja huolta

Olisiko heidän alettava
tehdä parempaa yhteistyötä

voisiko mieli
muuttua ja kasvaa
tulla keveämmäksi
ja rennommaksi
yhdessä sydämen kanssa

Pitäisikö mielen
saada vapautta
omista hommistaan
talutushihnan hoitajana
ja kannattelijana

sitä nämä kaksi
jäivät nyt pohtimaan yhdessä

tulevaisuudessa alkoi näkyä valoa
siellä olisi valoisa vapaus
jonka voisi saavuttaa
hyvällä yhteistyöllä
ja rauhaisalla yhteiselolla
ehkäpä jo tässä hetkessä

Mieli oli kummallinen kumppani
sydämen hyvä ystävä
mutta niin turhan tarkka
kova kantamaan
murhetta ja huolta

Olisiko heidän alettava
tehdä parempaa yhteistyötä

voisiko mieli
muuttua ja kasvaa
tulla keveämmäksi
ja rennommaksi
yhdessä sydämen kanssa

Ihan hullua! Teen voimakirjettä ja kirjoitan mielestä hetkellä jolloin itse tarvitsen mielen hallintaa. Voimakirjeen lähetyshetki on lähellä ja kirje on vielä kesken.

Minusta tuntuu, että pelko ja sen kautta syntyvä hallinnan tarve on iso juttu mielen murheessa. Voisinko osata päästää irti ja ottaa rennommin? Voisinko luottaa, että kaikki tapahtuu parhain päin? Tai oikeastaan, voisinko ymmärtää, että on monia mahdollisuuksia miten asiat toteutuvat, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tai reittiä.

Minusta tuntuu, että tämän lakaisukalenterin asiat ovat taas mukana viikon voimarunovideolla. Siksi lisään jälleen videon tähän alapuolelle. Jos et ole vielä katsonut niin tästä on hyvä klikata katsomaan. Lakaisukalenteri taitaa kohta saada oman video-osuuden. En tiedän varmasti vaan katson mihin kulkuni johtaa. Mikä tuntuu oikealta. Aina voi muuttaa asioita, ei tarvitse tietää ja päättää kaikkea etukäteen.

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥