Suuri kauneus
vaelsi hiljaisena
omilla
sammaleisilla
kuultavilla
leveillä portaillaan

asteli niitä
hitaasti eteenpäin
jäykät pitsit
laahustaen
kaukana
kaukana perässä kuin
riikinkukon kultaisen sininen pyrstö

Hiljalleen hän asteli eteenpäin
ja tuntui että unohti
jo oman nimensäkin
unohti
kuka hän oli
sillä hän edusti kaikkia

jokaista ihmistä
jokaista olentoa
jokaista kasvia
jokaista puuta
jokaista kiveä

jokaista hiekanjyvästäkin joka
oli asettunut tälle planeetta maalle

ja hän oli huolissaan
noilla askelmillaan
kävellessään
kulkeissaan
sillä askelmat
olivat aika raskaan tuntuiset
vaikka olivatkin niin kuultavat
lähes läpikuultavan valkoiset ne olivat

Ja ihmeellistä oli että
siinä kuultavuudessaan
hauraudessaan
ne askelmat
todellakin kannattelivat
kun vain löytyi luottamus
astua niille hauraille askelmille
olla sopuisasti
nähdä kaikki
mikä oli mahdollista
keskittyä mahdollisuuksiin
ongelmien sijasta

Sydämessään oli halu
valtava halu ja tahto
jossain sisimmässä
olemassa siitä että
voisi löytyä hyviä ratkaisuja
ja vastauksia ja
niitä pitkin olisi helpompi kulkea
silloin askelmat olisivat vakaat
ja tasaiset

Silloin tuo laahus
tuo kankea pitsi
joka roikkui perässä
muuttuisi joustavaksi ja keveäksi
sellaiseksi että se antaisi
valoa
antaisi keveyttä
antaisi voimaa
sellaista
kannattavuutta kaikelle

Ja hän mietti että
kannattavuus on erikoinen sana
se on kannattavaa
se kannattelee

jäi siihen miettimään
miten kaiken
pitäisi olla kannattavaa
usein kannattavuus
ei tule siinä hetkessä
kun tekee ratkaisuja
kun katsoo ongelmia
vaan kannattavuus
tulee vasta aikojen päästä
niistä ratkaisuista
jotka on tehty oikein
hyvin sydämin
siinä hetkessä
kun ratkaisua on tarvittu

Näin hän ajatteli
ja jatkoi askelmia eteenpäin
ja hänestä tuntui
että tuolla jossain edessä
askelmien päässä
näkyi sitä valoa
mikä oli syntynyt
niistä ratkaisuista
jotka nyt juuri
alkoivat punoutua
todeksi ja valmiiksi
hänen sydämessään
kaikkien sydämissä