Taipuisa viisaus
voimaruno
Saapuessani tuohon vihreyteen
tunsin
miten oli hyvä olla
siinä kuljin
sammaleilla
vihreillä
ihastellen maisemia
löytäen kastepisaroita
silloin kun niitä tarvitsin ja
poimien lehden suojakseni
jos oli tarvetta
sateen tullen suojautua
kaikki oli niin hyvin
oli helppo kulkea
tässä maassa
jossa olin asumassa ollut jo pitkään
olin tavallaan luonut
tämän maailman itselleni
että voisin elää elämääni
kuten sitä kuuluisi elää
onnellisena ja luottavaisena
nauttien näistä kaikista hetkistä
joita elämässäni on
Olin kutistunut
luodessani tätä omaa maailmaani
olin tullut lähes läpinäkyväksi
tavallaan aika heiveröiseksikin
ja silti tunsin että sydämeni
oli vahvempi kuin milloinkaan
jaloissani oli voima ja sitkeys
joka kannatteli minua
tulisipa millainen myrsky tahansa niin
siinä minä olisin joustavana
taipuilisin myrskyssäni
jopa nauttisin
tuulisista hetkistä toisinaan
sillä minä tiesin että
kaikella oli minulle tarkoituksensa
myrsky oli tullut
vahvistaakseen jalkojani
ne eivät katkeaisi
ne joustaisivat
ne taipuisivat
ja niistä tulisi entistä vahvemmat
jokaisella henkäyksellä
Vaan kipittipä polullani vastaan
pieni
lähes näkymätön olento
paljon pienempi minua
siinäpä sitten totesin itsekseni että
todellisuudessa tuo olento
kun se noin heiveröiseltä
ja pieneltä näyttää
niin sen täytyy olla
paljon suurempi sydämeltään
kuin mitä minä olen
olin oppinut ymmärtämään että
maailmassa
suuret asiat eivät olleet suuria
vaan pienet asiat
olivat todellisia suuruuksia
Niinpä polvistuin
tuon pienen olennon ääreen
annoin isompien
olioiden
liitää kaukana
kaukana
ohitseni
en kiinnittänyt niihin
enää huomiota
olin polvillani
katselemassa
tätä pienempää oliota
Ja kun oikein tarkkaan katsoin
niin pystyin erottamaan
hymyilevät pienet kasvot
oi millainen kirkkaus
loisti noista kasvoista
ja sitten tuli sanaton viesti
viesti
joka välittyi
sydämeni juuriin saakka
rakkaudellinen viesti
sellainen hellä
ja siinä oli todellinen viisaus
Mutta se viisaus oli kätkettynä
se oli sellaisessa muodossa että
minun sydämeni
ei vielä ollut valmis
avaamaan tuota viisautta
en pystynyt täysin
ottamaan sitä vastaan koska
en todellakaan ollut
vielä tarpeeksi pieni
Minun oli vielä kuljettava
koettava myrskyjä
taivuttava polvistani
taivuttava vartalostani
koettava elämää
että voisin poimia tuon viisauden
tavallaan oli kyllä
hienoa tietää että
olin saanut
tuolta pieneltä olennolta
sen viisauden
se oli valmiiksi asetettuna
minun sydämeni portille
ja kun aika olisi oikea
minä voisin avata
ottaa omakseni
nähdä
ja loistaa sitä viisautta
sydämeni kautta
eteenpäin
voimarunon syntyhetki
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
1. Kirjoita ajatuksesi voimarunoiksi: Mitä myrskyisiä hetkiä, tapahtumia elämässäsi on ollut, joilla on ollut vaikutus sinuun?
2. Poimi itsellesi hiekkapolun kasvin opastus: Mikä se on sinulle tässä hetkessä?
3. Lakaisutehtävä: Loistan viisautta ja elämänkokemusta sydämeni kautta eteenpäin. Olen täällä olemassa koko maailmaa varten.
Kirjoita muistutus kalenterisi oikeanpuoleiseen pikkuruutuun:
Sydämen valo.
Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥
Taipuisa viisaus…taas ihastuttava runo joka kosketti…olen kauan sitten myös tavannut pienen toukan joka minun piti laittaa ongen koukkuun…olimme pohjoisessa…siellä oli vaikea löytää matoa lammen rannalta jossa kävelimme…sitten löytyi toukka ja päätin kokeilla onkia…kävelimme pitkän matkan ja löysimme hyvän paikan.Otin tämän toukan laittaakseni koukkuun…katsoin sitä…ja hän katsoi suoraan minua silmiin(itkettää vieläkin)en todellakaan voinut laittaa sitä koukkuun vaan lähdin takaisin ja yritin löytää paikan mistä olin löytänyt.Pyysin anteeksi enkä sen koommin ole onkinut.Se Katse!Kiitos runoista niissä on viisautta ja syvyyttä joka koskettaa!
Anna, et tiedäkään miten kertomasi sopi minun kokemaani <3 Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat. Nuorena tykkäsin kalastaa, mutta jossain vaiheessa minua jäi vaivaamaan hauen silmien kauneus ja niiden viisas katse. Puhumattakaan siitä, että matoa enää laittaisin koukkuun tai mitään ötökkää. Noloa myöntää, että teini-ikäisenä keräsin perhosia... Ehkä maailma on muuttunut vai onko vain osa meistä alkanut nähdä toisin?
Tulee kertomastasi mieleeni uni, jonka kirjoitin muistiin ja taisin siitä kirjoittaa runon tapaistakin - siinä oli kala tarttunut koukkuuni, valtavan kaunis kala ja itkin yrittäessäni auttaa kalaa irti.
Tai miten voi koskettaa nähdä siipirikko lintu kulkemassa vilkasliikenteisen tien reunassa... Pieni vilahdus ja sydämeni on pakahtua. Silti maailmassa on myös ihmisiä joka hetki pahoissa paikoissa. Välillä on vaikea ymmärtää tätä kaikkea.
Nämä ajatukset minulla heräsi kertomuksestasi. Kiitos, että kirjoitit <3
Aivan ihana, tämän viikon voimakorttia klikkaamalla tänne päädyin – ja todella tämä polku osui tähän hetkeen… Kiitos Sari <3
Ihanaa Sofia ja niin kiva, että jätit viestin ❤️