Toisinaan
linnut kaarsivat

toisinaan
linnut laskeutuivat

ja niitä oli kaikkialla
ihmisen ympärillä

hän vain ei voinut nähdä
noita enkeleitä
lintuja ympärillään

Toisinaan
valo täyttyi pimeydellä

toisinaan
kaikki oli niin hämärää

toisinaan
ihminen oli yksin
pimeydessään

tuntien
ettei valoa ollutkaan

Vaan onneksi kuitenkin
ilmestyi valo

ensin ilmestyi
yksi pieni lintu
hetken kuluttua
ilmestyi toinen pieni lintu

sitten pyrähti paikalle
valoisa säde
ja valoisa säde
se leikki
kosketteli ihmisen sydäntä
pyöritteli hänen hiuksiaan
silitteli poskeaan

Näkyi silmissä asti
tuntui sormenpäissä
tuntui varpaissa
valo kasvoi ihmisestä maahan
ja maasta takaisin ihmiseen

Ja aivan hiljaa
hellästi
hitaasti
saapui valo

ihminen tunsi miten hän
kasvoi
miten hän vahvistui
miten kaikki pimeys väistyi
hänen elämästään

Hän tiesi
että hän pystyisi näkemään
valoisan puolen asioista
että hän voisi itse valita
sen
miten suhtautui asioihin
ja että pimeyskin
oli hänen ystävänsä sillä
pimeys oli sellainen asia
joka oli tullut kirkastamaan valoa

Aivan kuin vierekkäin laitettaisiin
kaksi valoisaa lintua
tai sitten kaksi pimeyden lintua
tai sitten laitettaisiin
valoisa lintu
pimeyden lintu
musta
valkoinen
aivan lähekkäin ja vierekkäin

ja silloin
kumpikin olisi jollain tavalla
valoisampi
myös tuo musta

Ja silloin
näkisi tarkemmin
sen valoisan kirkkauden
se alkaisi loistaa
sen mustan rinnalla