Avaan Polkukalenterissa olevaa viikon voimakorttia omien kokemuksieni kautta siten, että voisit löytää jonkin uuden ajatuksen tai ehkä jonkin yhteneväisen kokemuksen kanssani. Ehkä jotain käytäntöön vietävää, mitä voisit kokeilla omilla poluillasi. Ihaninta olisi voida jakaa jotain, mikä voisi auttaa sinua eteenpäin ja tuntemaan vahvistusta omassa elämässäsi. Samalla voit lukea Polkukalenterin viikkoaukeaman voimakorttiin liittyvän voimarunon.

Ilmassa oli väreilyä

Pieni ihminen
astelemassa alas polkua
jonne johti niin suuret portaat
että niitä joutui harppomaan
monta askelmaa kerrallaan

miten se oli mahdollista
sillä portaissa ei ollut askelmia
miksi niitä edes kutsuttiin portaiksi
sillä jokainen askelma oli todellisuus
jonka yli oli vain uskallettava harpata
oltava rohkea ja luottavainen

sillä tavalla polku voisi edetä
ja kaikki voisi tulla
todeksi ja näkyväksi
tässä todellisuudessa
pienen ihmisen maailmassa
joka oli pieni pienen ihmisen silmissä
mutta hänen mielessään
todellisessa sydämessään
tuo näkymä kasvoi mittoihin
ja otti harppauksia omana itsenään
kohti toista todellisuutta
joka oli kuin usvaisa väreily
jonka peitti öinen tähtiharso

ja jokainen pystyi kietoutumaan
tuohon harsoon oman mielensä tähdistössä
sillä avaruus oli siten pään sisällä olemassa
todellisempana kuin elämä itse

Avaruus olisi se
joka toisi todellisuutta
ja antaisi tilaa hengittää

antaisi rikkautta
silmiin ja sydämeen
niin paljon
että voisi tuntea
miten leijailisi
kaikki portaikot ja askelmat

ottaisi harppauksia
jotka olisivat totuutta todellisempia
pienen ihmisen uskoessa siihen
mikä on näkyvää hänelle itselleen
silloin kun hän on parhaimmillaan
omana itsenään
puhtaana
sellaisena kuin hän oli
tänne tullessaan

silloin portaikon askelmat
olivat tarpeeksi hänelle

• joskus voi tuntua, että joutuu ottamaan liian isoja askeleita
• auttaisiko luottamus ja rohkeus?
• voisiko luottamus luoda vahvempia askelmia?
• mikä on todellista ja voinko luoda todellisuutta ajatuksieni, tunteideni kautta?
• voinko antaa enemmän tilaa, vapautta itselleni ja muille?
• omana itsenäni olen samaan aikaan vahvimmillani ja heikoimmillani – arvokkainta on, että olen todellinen
• opin joka päivä uutta itsestäni

Toisinaan yritän pakottaa itseni ottamaan askeleita, jotka eivät vielä ole ajankohtaisia tai en vain ole vielä valmis niihin. Mistä erottaa, onko kyseessä vain oma pelko? Uskon, että intuitiota kannattaa seurata. Sisäinen ääni on usein oikeassa. Onneksi asioilla on tapana järjestyä kuten parasta on. Siis hampaat irvessä ei kannata puskea jonnekin, jos ei tunnu oikealta eikä etene. Silloin on jotain mikä ei ole valmista tai kohdallaan.

Luotan, että asiat järjestyvät. Jos tulee vastoinkäymisiä, muistutan itselleni, että tästäkin seuraa varmasti jotain hyvää. Sitä mitä odotan saan elämääni. Siispä pois pelko ja huolehtiminen. Etsin sitä pientä lasta itsestäni, joka herää uuteen päivään täynnä intoa, iloa, odotusta ja uteliaisuutta.

Huomenna on Waloa kvartetin ensimmäinen täysin oma konsertti pienessä tunnelmallisessa Luhalahden kirkossa. Olen siinä osana ja esiintyminen on aina opettavaista. Voin oppia luottamusta ja hetkessä olemista. Saan olla osana ryhmää ja hienoa ainutkertaista kokemusta. Minulle tärkeintä ja arvokkainta esiintymisessä on, että pystyisin olemaan oma itseni, nauttimaan esiintymisestä ja laulamisesta. Sitä varmasti voi tavoitella elämässä aivan kaikessa mitä tekee ja kokee.

Mikä on sinun löytösi, kokemuksesi tai oppi tässä hetkessä polullasi? Oletko lakaissut ahkerasti vai oletko pitänyt taukoa ja kerännyt voimia polun jatkolle? Pohdi hetki ja jos tahdot, kirjoita muistikirjaasi. Löytöihisi on mukava palata myöhemmin. On hienoa ja voimauttavaa nähdä kulkemasi matka.