Pieni taimi oli kasvanut
se oli ollut pitkään
siinä samassa mullassa
ja samassa paikassa ja
se oli kasvanut sellaiseksi
jotenkin koukeroiseksi
se ei oikein ollut tyytyväinen
siihen olomuotoon mikä sille oli syntynyt
siinä mullassa ja niillä ravinteilla
ja niillä vesivarastoilla mitä sillä oli ollut

Taimi ei oikeastaan ollut enää edes taimi
vaan siitä oli kehittynyt jo jonkin sortin kasvi
sellainen ihan kasvusto
pieni runkokin sillä oli ja vähän oksia
oksien päällä oli toisin paikoin tuohta
toisin paikoin vähän sellaista kaarnaa
toisin paikoin siinä kasvoi niin kuin havuja
ja jopa silloin tällöin siinä saattoi
pieni lintukin pyrähtää ja

ja puristella niillä pienillä kynsillään
niitä oksankäkkyröitä
mitä sillä kasvilla oli kasvatettuna ja
kasvi ei oikein tiennyt
mikä sen rooli oli tässä maailmassa ja
ja mitä sen pitäisi tehdä

pitäisikö sen muuttua
kasvaa
tulla isommaksi
levittäytyä laajemmalle
pitäisikö sen
pysyä samanlaisena kuin mitä se on ollut
tai yrittää nuorentua tai

vai pitäisikö sen mennä
jonkinlaiseen leikkaukseen

sekin oli vaihtoehto

kyllä puutarhuri tulisi
ja auttaisi ihan varmasti
pientä tainta

Siinä se kasvi sitten heräsi että
eihän hän enää mikään taimi ollut
ollut enää pitkään aikaan

että tässähän hän oli ollut jo
varmaan satoja vuosia samassa paikassa
ja samassa mullassa ja
jotain tässä täytyisi olla
kätkettynä sellaista viisautta tähän koko juttuun
että miksi hän oli tähän nyt yleensäkin ilmestynyt
juuri tähän paikkaan ja
kasvanut tällaiseksi kuin hän oli

Kasvi katseli vähän ympärilleen
ja totesi että hyvin monen näköistä oli
kasvamassa hänen ympärillään ja
kukaan toinen ei ollut samanlainen kuin hän
jotkut olivat hieman samankaltaisia mutta
ei – kukaan ei ollut kuten hän

Olisiko sillä jokin tarkoitus
että hän oli ihan omanlaisensa
että ei ollut toista samanlaista
että voisiko olla ketään toista
joka tässä mullassa näillä ravinteilla
täyttäisi hänen paikkansa

Olisiko hän ainut sopiva osanen
tähän kokonaisuuteen
juuri se oikea pala tähän paikkaansa

siinäpä oli pohdittavaa
ja todellakin kun sen oivalsi
niin silloin tuli rauha kasvin sydämeen

Silloin hän ymmärsi että
hän olisi parhaimmillaan
juuri sellaisena omana itsenään
kaikkine omituisine käkkyräoksineen ja
kummallisine tuohineen ja
kaarnoineen ja sekoituksineen
ettei hänestä ottanut edes selvää
että mitä lajia hän lopulta oli

ei sillä ollut merkitystä

Vain sillä oli merkitystä
että hän oli olemassa tänään tässä
sellaisena kuin oli