Avaan Polkukalenterissa olevaa viikon voimakorttia omien kokemuksieni kautta siten, että voisit löytää jonkin uuden ajatuksen tai ehkä jonkin yhteneväisen kokemuksen kanssani. Ehkä jotain käytäntöön vietävää, mitä voisit kokeilla omilla poluillasi. Ihaninta olisi voida jakaa jotain, mikä voisi auttaa sinua eteenpäin ja tuntemaan vahvistusta omassa elämässäsi. Samalla voit lukea Polkukalenterin viikkoaukeaman voimakorttiin liittyvän voimarunon.

Siinä he olivat edessäni
kaikki esi-isäni
kaikki esiäitini
kaukaisilta ajoilta
hymyilevinä ja niin todellisina
ilmestyen yhä uudelleen eteeni
kulkiessani kohti metsikön reunaa

he olivat kaikki ikinuoria
vahvoja
hymyileviä
elämänsä voimissa olevia

niin kauniita
hyviä
rehellisiä ihmisiä

avoimia minulle katsella
tuntea heidän sydämensä yhteys
minun sydämeeni

antaa rakkauden tulla
ja kulkea välillämme
antaen uutta voimaa
minulle pienelle
polulla kulkijalle
joka kuljin tässä
niin tuoreena
niin hauraana
nuorena

kulkien polkuani
uskoen siihen
että löydän ne vastaukset
joita tarvitsen

ne vastaukset jotka kaikki
olivat esivanhempani
löytäneet ja huomanneet
ymmärtäneet
niin paljon ennen minua

sillä minä olin vielä oppilas
yksi muiden joukossa
yksi osa ketjua
joka jatkuu ja jatkuu
pysähtymättä milloinkaan

silti tunsin
että olin heidän joukossaan
kuin outo helmi
joka oli pudonnut väärälle planeetalle

enkä tiennyt
mikä oli todellinen tarkoitukseni
täällä maailmassa
jossa kaikki tuntuu olevan sekaisin
haurasta ja kovaa samaan aikaan

Etsijänä olin
ja katseeni kiinnittyi
esivanhempieni hiuksiin
heidän hopeiseen valoonsa
joka hohti heidän ympärillään

ja siinä kelluivat
kaikki sanat sanotut
kaikki laulut lauletut
kaikki tunteet tunnetut

ja tunsin
miten niissä oli kaikki
niissä oli koko elämä
niissä oli nauru ja riemu
niissä oli suru ja viha
niissä oli kaikki se
mikä tulisi olemaan elämää
yhä aina vain uudelleen

ja liityin ketjuun
tahdoin olla helmenä
siinä ketjussa tahdoin loistaa
että saisin hopeisen valon
joka voisi asua sydämessäni
ja välittyä eteenpäin

tässä maailmassa
ikuisissa ajoissa
yhä vain eteenpäin
seuraavalle ja seuraavalle

On niin hyvä tietää ja tuntea, että saa apua näkymättömiltä apujoukoilta – niiltä esi-isiltä ja esiäideiltä. On niin hyvä tuntea olevansa osa ketjua, osa jatkumoa. Ajatella, että joku ennen minua on kokenut samoja asioita, tuntenut samoja tuntoja, elänyt ihmisen elämän, selvinnyt siitä ja että kaikella mitä tapahtuu on suurempi tarkoituksensa. Näin on ollut ja kuuluu olla. Elämän ketju jatkuu ja toistuu. Linnut laulavat vielä minun jälkeenikin ja aurinko nousee yhä uudelleen.

Voimapuutarhapäivän lähestyessä tunnen suurta tarkoituksellisuutta. Että täytän omaa tehtävääni. Sellainen tunne on hyvä tunne. Tehtävä voi olla pieni tai isompi, kunhan se on sellainen mikä lämpöisesti läikähtää omassa sydämessä. Että sen tunnistaa omakseen. Voimapuutarhapäivä on kasvanut pienestä siemenestä itutaimeksi ja nyt tunnen, että on jo isompia sirkkalehtiä ja vahvempia juuren alkuja olemassa. Vuosi vuodelta tehty työ saa aikaan lisää kasvua. Se on palkitsevaa. Tulee onnistumisen iloa.

Olen monesti tuntenut erilaisuutta ihmisten joukossa. Runotalon voimapuutarhan piirissä olevien ihmisten joukossa en tunne olevani erilainen. Tunnen kodikkuutta, harmoniaa ja hengenheimolaisuutta. Jos tunnet olevasi erilainen tai outo, ehkä olet vain väärässä paikassa väärään aikaan. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan on luontevaa ja helppoa olla omana itsenään.

Poimin säkeen runosta, joka tuntuu kuljettavan minua kohti Voimapuutarhapäivän tunnelmaa:

Etsijänä olin
ja katseeni kiinnittyi
esivanhempieni hiuksiin
heidän hopeiseen valoonsa
joka hohti heidän ympärillään

ja siinä kelluivat
kaikki sanat sanotut
kaikki laulut lauletut
kaikki tunteet tunnetut

ja tunsin
miten niissä oli kaikki
niissä oli koko elämä
niissä oli nauru ja riemu
niissä oli suru ja viha
niissä oli kaikki se
mikä tulisi olemaan elämää
yhä aina vain uudelleen

Tiedätkö tunteen, kun jokin asia on sisimmässä kuin valmiina, mutta et saa ideaa täysin kokonaisena näkyviin omaan todellisuuteesi? Minulla on usein sellainen olo Runotalon kanssa. Enkä tarkoita vain taloprojektia hirsineen vaan koko Runotalon sisältöä tuotteineen ja palveluineen. Kierrän ympyrää ja päädyn kehällä takaisin sinne mistä lähdin, mutta onneksi hieman viisastuneena. Näin kävi taas Runopolkujen lakaisupakkauksen kanssa. Huomasin, että olisi kiva saada taas apua päätöksiin siitä mitkä voimakortit pääsevät mukaan pakkaan. Seuraan facebookissa tykkäyksiä, mutta nyt aion taas kysyä mielipiteitä voimakirjeessä ja blogissa kuten tein aiemmin. Palasin alkuperäiseen ideaan. Samalla sain selvitettyä syksyn kurssien kuvioita. Välillä asiat ratkeavat, kun aloitat tekemään seuraavaa mahdollista askelmaa etkä murehdi mitä sen jälkeen seuraa. Se seuraava askelma syntyy siinä ensimmäistä ottaessa. Se on aina yhtä valloittava hetki!

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥