Tänään
voimaruno oli kiivennyt
korkealle puunoksalle
se oli tuolla koivussa
sieltä se tähyili latvasta
kauas
kauas horisonttiin
pitkälle maisemiin

tarkkaili lintuja
niiden liikkeitä
ja siinä samalla
tarkkaili omaa sydäntään
oman sydämensä liikkeitä

liikahtiko sydämessäni
miltä siellä tänään tuntuu
onko siellä ketään kotona

Joskus oli päiviä että tuntui
kuin sydämessä ei olisi ollut
ketään kotona
olo oli aivan tyhjä
tuntui että oli sellainen
jonkinlainen nukke
sellainen zombiksi kutsuttu olento

jolla ei liikkuneet silmät
ei liikkunut mieli
ei kulkenut ajatus
puhumattakaan että
olisi ollut tunteita
sellaisia todellisia tunteita
hyviä
tai edes sellaisia suruisia
usein tunteet olivat
peittyneet kaikenlaiseen
sellaiseen mikä ei ollut totta

Tunteet oli kääritty
vihaisiin rihmoihin
ärtyneisiin suortuviin
kiliseviin
kaliseviin
kälkättäviin ääniin
monenlaisiin häiriötekijöihin
kaikkeen sellaiseen
mikä tuntui kovin raskaalta
vetää mukanaan
ja lopulta ei enää edes tiennyt
mikä oli mikä
mikä tuntui miltä
ja missä sitä edes oli

senpä takia
voimaruno päätti kiivetä
koivun latvaan
otti sieltä hiljaisen paikan
jossa vain tuuli vähän huojutteli
se tuntui niin hyvältä ja rauhoittavalta
tuntui hyvältä katsastella omaa sydäntä
sen olotiloja ihan rauhassa

Tuuli huojutti
keinutti
heijasi edestakaisin

oli aika hengittää oikeasti
oli aika puhaltaa
kaikki arjen murheet
painolastit pois

ja kohta alkoikin kuulua
kaikenlaisia ääniä sillä
siellä koivun latvassa ollessaan niin
voimarunosta alkoi pudota
erilaista tavaraa maahan
ja kun se kulki pitkän matkan alas
sinne maahan koivun latvasta asti

tämä oli nimittäin iso vanha koivu

niin kylläpä oli kolinaa ja kilinää

niin se voimaruno pudotteli
sydämestään ja mielestään
kaikenlaisia turhanpäiväisyyksiä
mitä oli sinne kertynyt
ja lopulta ihan viimeisinpien joukossa
putosivat ne kaikki
vihan kahleet
suortuvat
kilikellot
mitä ihmettä niitä olikaan
kaikenlaisia kummallisia asioita

Oi miten voimarunosta tuli kevyt
sydämestä tuli niin puhtoisa
keveä

aah hengitys kulki hyvin

voimaruno oivalsi että
tämähän olisi hyvä juttu
hänen ei tarvitsi mitään muuta
kuin ottaa joka ilta tai joka aamu
tai milloin tarvitsi tauon
kiivetä koivun latvaan
antaa tuuleen huojutella
ja pudotella sydämestään
kaikki painolastit pois

Keveänä oli ihana
tulla alaspäin sieltä koivusta
oksa kerrallaan
mahtavaa hypähtää
takaisin maahan
ja tuntea mitenkä elämänvoima
se virtasi
se oli niin kuin joku
keväinen mahla

Mahtavaa
ihanaa hengitellä ja olla tässä

uudistuneena