Vanha puu
seisoi aivan yksinään
korkealla harjulla

todellisuudessa
puu ei kuitenkaan ollut yksin

jokaisella oksalla
kasvoi pieni lintu
ja jokaisessa linnussa
kasvoi untuvaisia
tuhansia
miljoonia untuvaisia
jotka kaikki helkkyivät
kuusen soittaessa
sävelmää
sellaista salaista
luottamuksen
elämänuskon
laulua
suloista soittoa

Linnut kuuntelivat
ne tahtoivat olla hereillä
ne tahtoivat nukkua tuohon lauluun
ne tahtoivat aamuisin nousta tuohon lauluun
ja linnut olivat kasvaneet kiinni puuhun

Joku kysyy
eivätkö linnut kaipaa maailmaan
eivätkö nuo linnut tarvitse vapautta
ilmaa siipiensä alle
miten puu on heidät ottanut
osaksi itseensä

mutta linnut eivät olleet suruissaan
heillä oli niin paljon mielikuvitusta
heillä oli niin paljon kauniita lauluja
että ei heillä ollut tarvetta
lennähtää oksilta pois
laittaa ilmaa siipien alle
sillä he tunsivat sen joka päivä
milloin tahansa tahtoivat
he lensivät
he kiisivät
korkeammalla pilvissä kuin kukaan muu
toinen lintu oli lentänyt milloinkaan

Puun soitto
sen helkyntä
saattoi johdattaa linnun avaruuteen asti

iltaisin tuutulaulun soidessa
monet linnuista
kävelivät hiljalleen kuun pinnalla
ja niitä nauratti
niitä nauratti niin paljon
että kuusikin tuli iloiseksi

Joinain päivinä he kaikki yhdessä itkivät
he saattoivat joskus itkeä myös surusta mutta
usein he itkivät liikutuksesta ja ilosta
sillä niin paljon oli kauneutta koettavana
kaikissa hetkissä
joita heillä oli yhdessä

he tunsivat
että he olivat yhtä
he olivat oma todellisuus

Tiesitkö

sinäkin voit olla
kuin tuollainen pieni lintu
kuusen oksalla
kasvaneena siihen kiinni

voit olla turvassa ja
mielikuvituksesi siivin sydämessäsi
voit seikkailla aivan missä tahdot
se kaikki voi tuntua niin todelliselta

Voit olla pieni lintu
voit kävellä kuun pinnalla
voit nauraa
voit iloita
voit itkeä turvallisesti
ison vanhan kuusen oksilla