Sellainen rakennuspalikka
yksi punainen ja toinen sininen
kaksi keltaista
ja kolmantena näkyi oranssi palikka
ja sen kaveri

mustanruskea möhkäle
joka yritti näyttää
hyvältä rakennuspalikalta
vaikka oli aivan kulunut
ja pyöreä nurkistaan
sellainen palikka
jota oli pyöritelty jo pitkään
eikä se koskaan sopinut
mihinkään paikkaansa kunnolla

Se oli tyrkitty ja sitä oli sohittu
se oli heitetty nurkkaan
vihan hetkinä
ja surun hetkissä
sitä oli puristettu kämmenessä niin lujaa
että nyrkki oli rutistanut siihen haavoja
joista vuoti jotain kirkasta nestettä
kyynelten tapaista kenties

ehkä jotain
mikä tuli möhkäleen sydämestä
sen omimmasta sisimmästä
joka oli loukkaantunut syvästi siitä
että koki olevansa niin sopimaton
mihinkään kokonaisuuteen
johon se oli yrittäytynyt
ujuttautua mukaan

Möhkäle taisi olla yksin ja erilainen
ikuisesti tuomittu olemaan möhkäleenä
ulkopuolella odottaen
että se hyväksyttäisiin
ja otettaisiin mukaan
sellaisena kuin se oli
möhkäleenä

Tänään möhkäle oli päättänyt
että hän ei enää olisi milloinkaan
rakennuspalikka
hän voisi olla jotain uutta
hän ei enää yrittäisi sopia joukkoon siellä
missä ei tuntenut itseään
sopivanlaiseksi ja oikean muotoiseksi

hän etsi möhkäleiden klaania
sellaista paikkaa
missä möhkäleet olisivat muodissa
ja oikeasti parhaita palikoita
mitä voi kuvitella

Pian möhkäle olikin jo piirissä
toisten möhkäleiden kanssa
ja tunsi sopivansa joukkoon täydellisesti

hän oli täydellinen möhkäle
ja hän piti jokaisesta möhkäleestä
joka häntä tänään otti kädestä
ja tanssitti
pyöritti
kuljetti
ympäriinsä piiritanssissa

Sillä möhkäleillä ei ollut väliä
oliko sopiva juuri paikkaansa
möhkäleillä oli tilaa ja vapautta liikkua
olla sellaisena kuin olivat

Tänään möhkäle oli vihdoin onnellinen
hän oli täydellinen sellaisena kuin oli
kaltaistensa joukossa