Sisäinen opastukseni
taivaallinen valoni sydämessäni
hehkuvaisena jäänteenä
siitä mitä olen ollut alkujaan

Minussa
hohtavan sielukkaana loistaen
jokaisessa hetkessä polullani
vaikka en aina ole valmis
sitä loistoa ja sädetystä
näkemään silmilläni
joissa on niin paljon
turhaa painolastia luomillani
että ne roikkuvat raskaina
painuen kiinni aina
kun on tilaisuus olla piilossa
elämän melskeeltä

Ja tässä olen
katson maisemaa edessäni
joka levittäytyy aavana

todellisena
tuntuen jokaisessa solussani
kirveltäen ja vihmoen tunteita
niiden lukkoja
jokaiseen sopukkaani

että saisin olla elossa
tuntea ja kokea
mitä eläminen kehossani on

että olisin tunteva olento
että en olisi turta ja tunteeton
kuin kävelevä zombi
keskellä jäistä aavikkoa

Sillä aurinko on paistanut minulle
valo on valaissut sydäntäni
sen jokaista sopukkaa
valollaan aina
kun olen sitä muistanut pyytää
niin tekemään

Tänään
astelen horjuvin askelin ja tiedän
että valo pitää minut tasapainossa

vaikka kaatuisin
valo nostaa minut
uudelleen jaloilleni

antaa tuen
että jaksan koskettaa
sieluja kanssani
että jaksan olla tukena
itselleni ja toisille kulkijoille

Sillä niin olen jalkojeni avulla
tätä polkua kulkenut
että sen on aika
tallaantua todelliseksi

sen on aika tasaantua
sen on aika alkaa loistaa

niitä värejä
valoisuuksia
joita olen siihen polullani kylvänyt
kerta toisensa jälkeen

uskoen ja luottaen
että tulisi aika
jolloin kaikki on edessäni
puhjennut kukkaan ja loistoon

Silloin tunnistan sen
sillä ymmärrän
ja näen vihdoin totuuden

kaiken kauneus on minussa
minun valossani
ja minun katseessani
minun sydämeni kautta
löydettävissä ja poimittavissa
uudelleen sydämeni valoksi
ja vahvistukseksi

että voisin herätä unesta
joka ei ole minulle tarkoitettu

että olisin tässä
kuten tässä voi olla kokonaisena
ja sellaisena kuin olin alun perin
tänne saapuessani

Kiitos

kiitos että olen

olemassa tänään tässä