Totuus

sekin istui puussa
aivan runon vierellä
ja heillä molemmilla oli jaloissaan
samanlaiset housut
yllään samankaltaiset nutut
ja villaiset päähineet
pipon tapaiset

niissä heilui erilaisia oksia ja murusia
joita oli takertunut maasta
kaikkialle heidän vaatteisiinsa
hahmoihinsa
sillä he olivat jokin aika sitten
painineet maassa
kilpaa sammalikossa kihelmöiden
siitä kumpi olisi lopulta oikeassa

Kumpikaan
ei tiennyt tai tunnistanut
toisen sydämen
todellisia mietteitä ja toiveita

niitä ikuisia unelmia
joita he pyörittelivät mielissään
ja punoivat omiksi verkostoikseen
jotka ylöttyivät kauas metsikön ylle

ne kiirivät puiden
mäntyjen ja kuusien latvoissa
koivuissa niitä oli
sidottuina erilaisilla solmuilla
ja joissain puiden juurakoissa
oli jopa hedelmiä
sellaisia kiintohedelmiä
ihmeellisiä asioita
joita todellisuus oli tehnyt valheellisiksi
että runo voisi joutua ansaan
olla todellinen ystävä ja luottaa
kunhan katsoisi totuutta silmiin

Niin

nyt he olivat kumpainenkin hiljaa
mietteissään oksalla
puhisten hiukan jälkilämmössä
joka oli syntynyt tiimellyksessä

happea oli virrannut esiin
molempien nahoista
ja heillä oli hehkuvaiset karvastot yllään
sillä kumpikin oli todellisempi itselleen
kuin toiselleen

Heidän olisi yhdistyttävä
tultava todellisiksi toisilleen
heidän olisi pystyttävä näkemään
mikä oli kaiken takana
ja miksi mielikuvitus
oli usein todellisempaa kuin totuus itse

Runo tiesi jo siitä paljonkin
totuus tiesi monesta muusta asiasta

totuus oli joskus ilkeä
siitä ei aina pidetty
sitä ei useinkaan ollut rakastettu
kuin vasta aikojen kuluttua
silloin kun totuudella oli selitettynä
sen todellinen tarkoitus

Oli aika istua hiljaa
oli aika yhdistyä
oli aika antaa totuuden virrata
runon riimeihin

ja antaa väylää ihmisen mielelle
yhdistyä siihen
mikä oli ennen ollut
näkymätöntä

Yhdisty ja ota rohkeasti yhteyttä
anna totuutesi tulla näkyväksi
ihmisten edessä