Toisinaan runo istui puussa
siellä ylimmällä oksalla
jossa kukaan ei sitä huomannut

monille runo oli näkymätön
mutta toisille se tuli näkyväksi tavalla
jota ei moni osannut aavistaakaan

Runo oli sellainen muotoutuva
ja muotoaan muuttava tapaus

toisinaan se oli keltainen
välillä kirkkaanpunainen
sitten sininen
ja illan muuttuessa yöksi
siitä tuli läpinäkyvä
tai kuutamoisen harmaan
hopeisena hohtavainen
ja aurinkoisen saapuessa
runo saattoi valaistua
kultaiseksi keholtaan

joka sen silloin osasi nähdä katseellaan
tavoitti sydämensä kultaista viisautta
ja sai siitä itselleen voimaa
joka ei hiipunut milloinkaan
vaan kerrytti sydämessään
jatkuvasti uutta voimakerrosta

sellaista
josta kumpuaisi omia voimarunoja
sellaisia sanoja ja ajatuksia
jotka jaksoivat kannatella tiukkojenkin
ja kivikkoisten karikoiden yli

Joissain tunneleissakin
pienissä kosteissa kylmissä kolkissa
saattoi runon voima pilkahtaa esiin
sydämen sisänurkasta
antaa uutta voimaa
sellaista uskoa ja luottamusta
jolla jaksoi ottaa vielä askeleen ja toisenkin
että pääsi ulos ja kirkkauteen
sellaiseen lämpöiseen hohtoon
jossa oli hyvä ja rauhaisaa olla

Toisinaan runo istui aivan alaoksilla
ja silti siitä kuljettiin läpi sitä näkemättä

silti runo saattoi koskettaa
jättää pienen ohuen viivan
kuin hennon juovan koskettajaan

siitä juova saattoi kasvaa
ja antaa lopulta aitoa viisautta
joka oli ollut jo kasvamassa ja varttumassa
pidemmän aikaa kokijan sydämessä

Toisinaan alaoksaan tarttui
lapsen hento pieni käsi
ohjasi runoa hellästi
kohti sydäntään
kohti syliään
puristi lujasti
rakkaasti
rintaansa vasten
otti syliinsä ja vei kotiinsa mukanaan

Tuolloin runo kahdentui
toinen osa jäi alaoksille
ja toisesta tuli lapsen paras ystävä
joka matkaisi mukana
vielä aikuisenakin lapsen sydämessä
ollakseen siellä valmiina
kun oli aika ammentaa
lapsuuden viisaudesta
siitä kaikkein puhtaimmasta
jota eivät estäneet
turhat rajoitukset ja arvostelu

Runo oli puhdas ja se näyttäytyi niille
joilla oli luottamusta ja uskoa tallella
niille
joilla oli tahto nähdä se
mikä oli monille näkymätöntä

Silti kaikilla
oli samankaltaiset silmät ja kyky nähdä
milloin tahansa päättäisi
että hetki olisi oikea