Pieni lohikäärme katseli
pieneen soikeaan peiliin
luolansa seinällä ja itki

hänellä oli niin paljon kyyneleitä
että niitä oli vadeittain kerättynä
ympäriinsä luolansa lattioilla

kattoamppeleihinkin
oli ripustettuna kyyneleitä
joista muodostui erilaisia
kauniita valoa heijastelevia
kristallisia jäisiä kruunuja

Lohikäärmeen
oli ollut pitkään
kylmä ja jano
sellainen elämänjano
joka ei tuntunut
antavan periksi yhtään
se vain jatkui ja jatkui

Lohikäärme oli kokeillut
kaikenlaisia konsteja
niitä oli hyllyissä kirjoissa
ja niitä oli tullut
hänen sähköpostiinsa
jo monen vuoden ajan

kaikki keinot ja ohjeet
hän oli kiltisti
ottanut käyttöönsä
punonut niistä
päiviinsä harjoituksia

tehnyt kiltisti
erilaisia
istuma-asentoja
harjoituksia
meditoinut
ja joogannut

antanut kirjojen opettaa
iltaisin nukahtaessa
ja aamuisinkin
oli infoa virrannut häneen
netin kautta monista lähteistä

ja silti pieni lohikäärme tunsi
että voima ei todella virrannut
hänen sydämeensä
kuten hän olisi todellisuudessa
tahtonut sen olevan

Pieni lohikäärme uskoi
että oli olemassa
vielä jotain enemmän
olisi jotain
mitä hän ei ollut huomannut
ja se jokin odotti
luolan ulkopuolella

Se oli sellaista
että se olisi noudettava itse
olisi matkattava rohkeasti
olisi taivallettava
erilaisia polkuja

olisi tohdittava nähdä
mitä oli seuraavan mutkan
notkelmassa
ja olisi uskallettava
poiketa poluilta
silloin kun sydän
sitä pyysi tekemään

Ja jokaisessa hetkessä
olisi kuunneltava
sydämen viestiä
sitä kuisketta
joka tiesi
mikä oli hänen
pienen lohikäärmeen
oma todellisuus
se todellisuus
jonka vain hän voisi
itselleen luoda sopivaksi
ja oikean tuntuiseksi

Lohikäärme istui keinutuolissaan
ja antoi ajatustensa levätä
hän pyyhki kyyneleitä
antoi niiden muuttua ajatuksiksi
sellaisiksi kultaisiksi ja leijuviksi
hänen edessään
poimi niistä yhden kädelleen
katsoi tarkkaan
tarkemmin kuin aiemmin
otti neuvon
viisauden ja opin

Tästä hän lähtisi
tosissaan liikkeelle
hän oli valmis
astumaan ulos ja poluille
todellisena
sellaisena kuin hän oli
tässä hetkessä

Hän tekisi sen