VOIMARUNOKIRJA

Valoisa säde
leikki neidon hiuksilla
ja tahtoi olla
kukkana tai perhosena
hänen otsallaan
että sydämensä olisi ollut
edes hieman keveämpi tänään
tai viimeistään huomenna

Neito oli yksin puistossa
ja linnut seurasivat häntä kaikkialle
lintuja oli poluilla
niitä liikkui puissa
ja niitä lensi taivaalla isoina kaarina
kaikkialla missä tuo neito kulki

Hänen hiuksensa
ulottuivat maahan saakka
ja niissä oli kultaisia säikeitä
suortuvia
jotka jatkuivat pitkälle sinne
minne kukaan ei koskaan nähnyt
tällä puolella maailmaa

Neidon hiuksissa
oli satoja sointuja
satoja säveliä
ja ne kaikki soivat
maan uumenissa
muodostaen lauluja
jotka kiirivät toiseen maailmaan

sinne missä lauluja
tarvittiin kipeimmin
sinne missä itku
oli lähellä sydäntä
eikä ilo löytänyt paikkaansa
juuri milloinkaan

Neidon hiuksissa oli säkeitä
jotka kuljettivat
rakkauden viestejä
ja lohdutusta niille
joilla ei ollut mitään
näkyvää ympärillään
mutta sydämessään
heillä oli paljon avaraa tilaa
minne linnutkin pystyivät laskeutumaan
niin usein kuin halusivat

Ja linnut lauloivat
linnut lauloivat
kultaisen kurkkunsa
tähtiin saakka
ja tähdet vastasivat
koko avaruus vastasi

Tyhjä sydän sai täyttyä
ilolla ja valolla
naurulla ja hymyllä

sellaisilla asioilla
joita vain taivaan tähdillä ja linnuilla
on antaa ja kantaa mukanaan

Joskus maailmassa
on niin paljon kauheutta
että on suljettava silmät
suljettava korvat
oltava hiljaa
ja asuttava
omassa keskuksessa
Kuunneltava siellä kuin salaa
mitä maailmassa tapahtuu
pohdittava
mitä voisi tehdä
miten voisi auttaa
voisiko tehdä jotain
että maailma olisi parempi paikka

Entä jos ei voi
entä jos olen yksin
tässä kaikessa
tekemässä ja yrittämässä auttaa
maailmaa eteenpäin
entä jos maailma
on oikeasti niin paha
kuin väitetään

En tahdo uskoa
käperryn syvemmälle
omaan lämpöiseen kolooni
olen siinä hiljaa
ja hengitän
hengitän valoa
jokaiseen soluuni

hengitän
kunnes olen aivan täynnä valoisuutta
uskoa maailmaan ja sen ihmisiin
uskoa ja luottamusta itseeni
omaan sydämeeni ja sen valovoimaan
uskoa ja luottamusta
maailman ihmisiin
sekä heidän sydämeensä
siihen valovoimaan
joka asuu meissä kaikissa silloin
kun yhdistämme voimamme
sydämemme ja valomme yhdeksi
että maailma voisi olla se
mikä se todellisuudessa on
kaunis rakas planeettamme
niin täynnä ihania ihmeellisiä asioita
että jos niistä ottaisi pienenkin osan
sydämeensä tutkittavaksi
niin maailma valaistuisi hetkessä

Luovuus
istui yksinäisenä kivellään
ja mietti asioita
pohti sellaisia juttuja
joita oli turha mietiskellä
pyöritteli ja pallotteli
edestakaisin

tietäen joka hetki
että päätöksiä olisi turha
siirtää ikuisesti eteenpäin
että parasta olisi päättää jotain
ja toimia sitten sen mukaan

Luovuus
ei ollut ensimmäistä kertaa
tätä tilannetta kohtaamassa
luovuudella oli paljon kokemusta siitä
mitä luovuuden kanssa voi tapahtua

millaista olisi yrittää
pysytellä jatkuvasti siinä virrassa
jossa oli niin kiikkerää surffailla

aina putosi
sieltä laudalta
alas myrskyisään mereen
jossa oli paljon
pelottavia asioita kohdattavaksi

Joskus täytyi painua
ihan pohjaan asti
ja se oli kaikkein kauheinta
mitä luovuus tiesi
sillä siellä pohjassa
oli totuus

Luovuus vältteli totuutta
parhaansa mukaan
oli paljon hauskempaa
olla vain mukavissa
ja kepeissä näkymissä
kirmailla
kauniiden asioiden parissa
luoda uusia raikkaita
ja puhtaita ajatuksia

Mutta
luovuudella oli ongelma
sen ammennuskori
oli toisinaan täysin tyhjä
ammennuskori
kaipasi
elettyä elämää
kokemuksia
juuri eniten
niitä pohjalla
olevia kokemuksia

Että voisi saada
sen kauneuden
maailmassa esiin ja näkyviin
luovuuden täytyi
pudota laudaltaan
luovuuden täytyi uskaltaa
vajota pohjaan saakka
että voisi löytää
valoisan kimmellyksen
joka valaisi ylhäällä
meren pintaa

Sillä tavalla syntyisi taidetta
sillä tavalla tulisi aitoja asioita
joita luovuus kaipasi
eteensä
sydämeensä
että voisi tulla luovemmaksi
yhä enemmän sellaiseksi
joka hän todellisuudessa oli

Sinisessä hetkessä
valoisuuden hämärässä
hän taivalsi polullaan

polku ei ollut
aina helppo ja keveä
vaan polulla
oli usein hidasteita
sellaisia näkymättömiä esteitä
jotka tekivät kulkemisesta hankalaa

mieli teki omia temppujaan
sillä oli joskus valta
jopa sydämen yli
päätöksiä tehdessä

sitä pieni kulkija
ei olisi tahtonut
hän tahtoi
että polkunsa olisi
vapaa ja esteetön
että mieli ei olisi hallitsija
että sydän saisi johtaa
ja viedä eteenpäin
että sydän saisi päättää
mielen sijaan ja olla hänen
johtavana merkkinään

milloin vastaan tuli
risteäviä polkuja
milloin piti päättää
olisiko joku este
pysähtymisen arvoinen
ja mikä olisi
oppi
viisaus
siinä hetkessä
juuri hänelle
pienelle kulkijalle
Sen hän oli jo oppinut
että esteet olivat usein aarteita
hänen poluillaan

että pysähtyessä
sydän saattoi todeta kasvaneensa
ja vahvistuneensa entisestään

silloin pienen kulkijan kasvoille
ilmestyi lämpöinen hymy

hymy
joka lämmitti syvälle sydämeen
ja loisti vastaantulijoiden kasvoille
tuoden heidän päiväänsä
loistetta ja valoisuutta

pieni kulkija
oli polulleen uskollinen
hän tiesi sydämessään
tunnisti merkit
polku oli juuri hänelle tarkoitettu
ja kaikki mitä sillä tulisi vastaan
olisi hänelle

niissä olisi aarre
hän löytäisi avaimia
hän avaisi lukkoja
tarkistaisi sisältöjä
ja jatkaisi matkaansa
aina vain rikkaampana

täynnä viisautta
joka kasvaisi hänen sydämessään
kauniiksi rakkaudentäyteisiksi asioiksi
joita voisi jakaa vastaantulijoille

Jos voit
niin sulje silmäsi rakas ihminen
ja katso sitten ympärillesi
katso ilman niitä harsoja
jotka ovat peitteenä luomillasi
katso valoisuuden usvan läpi
tarkkaile tuoksuja ympärilläsi
kuuntele ääniä uusin korvin
tunne ihollasi henkäys
joka on läsnä
jokaisessa elämäsi hetkessä
ollut siitä asti
kun tulit tähän maailmaan
sinussa on kaikki mitä tarvitset
kaikki on sinussa valmiina
olet ihmeellinen

Jos voit
sulje korvasi
älä kuuntele
kuten kuulisit nyt
vaan kuuntele sydämelläsi
tunne
miten jokin sisälläsi puhuu sinulle
hiljaisella äänellä
juuri sinulle
sinun sydämesi sanoilla ja lauseilla
tunne
miten keskustelu on todellista
miten ääni on sinulle totta tänään

Jos voit
älä hengitä
ole hiljaa hengittämättä hetki
ja tunne
miten hengityksesi välissä
on se tyhjä tila
jossa kaikki täyttyy uudelleen jollakin
mikä ei ole tästä maailmasta
Anna tuon hetken olla se totuus
joka on sinussa olemassa
löydä se
mikä on sinun todellisin olemuksesi
tunnista kauneus itsessäsi
sen kaiken ihmeellisyys
joka sinussa on
olet erityinen
olet erikoinen
sinussa on paljon enemmän
kuin uskotkaan ja muistatkaan

Jos voit
sulje tunteesi hetkeksi
älä tunne mitään
älä tunne tuulta
henkäyksiä ihollasi
ole kuin sinua ei olisi
ole vain läpinäkyvä
ja näkymätön olemus
jossain tyynen meren keskellä
heiluen aallokossa sen mukana
kuin meriheinät meren pohjassa
tuulen niitä heilutellessa

ole kuin kala
joka ohittaa heinän
anna itsesi lipua
läpi korallin
hehkuvan olemuksen
yhdisty kaikkeen
mikä siinä hetkessä
on todellista
ja sinä tunnet
että olet todellisempi
kuin koskaan
palaa tähän hetkeen
avaa silmäsi
mutta näe uusin silmin
katso kuin katsoisit
ensimmäistä kertaa ja tunne
miten olet osa kaikkea
sinussa on kaikki
et tarvitse mitään lisää itsellesi

Puro virtaa hiljaisena
kaupungin halki
ja ihmiset kulkevat sen ohi
aamuisessa kiireessään

Kaikilla ei ole kiire sydämessään
osalla on kiire vain mielessään
osalla kiire on soluissa syvällä
sen rakenteessa asti
silloin kiire satuttaa
jokaista lihasta ja luuta

Se tuntuu verisoluissa
jotka kipittävät kohisten
korvia huumaten pauhullaan
joka on jatkuvaa soittoa siitä
että mielellä pitäisi olla rauhaa
kuunnella omaa sisäistä musiikkia
joka on rauhaisaa

Jossa virtaa
sellainen puro
ja raikas vesi
joka kuljettelee
rakkauden viestejä
itselle ihmiselle
hänen sydämeensä
että hänellä olisi puhdas rakkaus
itseään kohtaan sydämessään

Jokainen katse
puron yllä tuona aamuna
on kuin syvä hyvästi sille
mikä oli vielä eilen
toisinaan ihminen
ei pysty katsomaan mitään
mikä on hänen edessään
hänen elämässään
Ihminen kulkee nopeaan
hänellä on kiire
hänellä on niin paljon asioita
tässä maailmassa
jotka hän haluaa tehdä
suorittaa valmiiksi ja loppuun
ennen kuin on liian myöhäistä

Kukaan ei koskaan
kysy itseltään
Liian myöhäistä mille

Sitten tulee hetki
ja ihminen pysähtyy
hänellä on sana
sanottavana sydämellään
sana
hänelle itselleen

Sellainen sana
joka ei ole tästä maailmasta
hän kuulee sen
ymmärtääkin
ja tahtoo hidastaa

Tahtoo
että voisi kulkea puhtaammin
olla enemmän se
mikä on tänään ja tässä hetkessä
että hän voisi olla aidosti mukana
siinä mikä on hänen elämänsä tänään
että siitä jäisi sellaisia hetkiä ja muistoja
jotka ovat oikeasti koskettaneet
hänen sydäntään

että sydän saisi kokea ja kasvaa
vahvistusta siitä kauneudesta
jota se kokee ihmisen kanssa yhdessä
hänen ollessaan läsnä omalle elämälleen

elävänä joka hetki
tässä todellisuudessa
kokemassa sitä
mikä hänelle on tarkoitettu

Voimarunokirja syntyy 6 voimarunon jaksoissa. Ensin kirja tulee näkyväksi täällä Runotalon blogissa. Lopulta on valmiina voimaruno jokaiselle vuoden viikolle ja on aika painattaa Voimarunokirja. Tämä tulee olemaan ensimmäinen runokirjani ja olen luvannut itselleni, että voimarunokirja on valmis jouluun 2018 mennessä. Ajankohta on erityinen, sillä olen kirjoittanut voimarunoja vuodesta – 88. Voimarunokirjassa on viikon voimarunoista tuttuja runoja vuosilta 2017 ja 2018.