||Voimarunokirja: viikot 25 – 30
Voimarunokirja Runotalon voimapuutarha Sari Lehtimäki

VOIMARUNOKIRJA

viikot 25 – 30

Hopeiset

Perhonen

Tähti

Valo

Väreily

Sininen


viikko 25

HOPEISET

Siinä he olivat edessäni
kaikki esi-isäni
kaikki esiäitini
kaukaisilta ajoilta
hymyilevinä ja niin todellisina
ilmestyen yhä uudelleen eteeni
kulkiessani kohti metsikön reunaa

he olivat kaikki ikinuoria
vahvoja
hymyileviä
elämänsä voimissa olevia

niin kauniita
hyviä
rehellisiä ihmisiä

avoimia minulle katsella
tuntea heidän sydämensä yhteys
minun sydämeeni

antaa rakkauden tulla
ja kulkea välillämme
antaen uutta voimaa
minulle pienelle
polulla kulkijalle
joka kuljin tässä
niin tuoreena
niin hauraana
nuorena

kulkien polkuani
uskoen siihen
että löydän ne vastaukset
joita tarvitsen

ne vastaukset jotka kaikki
olivat esivanhempani
löytäneet ja huomanneet
ymmärtäneet
niin paljon ennen minua

sillä minä olin vielä oppilas
yksi muiden joukossa
yksi osa ketjua
joka jatkuu ja jatkuu
pysähtymättä milloinkaan

silti tunsin
että olin heidän joukossaan
kuin outo helmi
joka oli pudonnut väärälle planeetalle

enkä tiennyt
mikä oli todellinen tarkoitukseni
täällä maailmassa
jossa kaikki tuntuu olevan sekaisin
haurasta ja kovaa samaan aikaan

Etsijänä olin
ja katseeni kiinnittyi
esivanhempieni hiuksiin
heidän hopeiseen valoonsa
joka hohti heidän ympärillään

ja siinä kelluivat
kaikki sanat sanotut
kaikki laulut lauletut
kaikki tunteet tunnetut

ja tunsin
miten niissä oli kaikki
niissä oli koko elämä
niissä oli nauru ja riemu
niissä oli suru ja viha
niissä oli kaikki se
mikä tulisi olemaan elämää
yhä aina vain uudelleen

ja liityin ketjuun
tahdoin olla helmenä
siinä ketjussa tahdoin loistaa
että saisin hopeisen valon
joka voisi asua sydämessäni
ja välittyä eteenpäin

tässä maailmassa
ikuisissa ajoissa
yhä vain eteenpäin
seuraavalle ja seuraavalle


viikko 26

PERHONEN

Luovuuden meressä
ui pieni perhonen
siivet selässään
tahtoo ehtiä sinne
missä ovat jo kai toiset perhoset

Uiden
kauhoen
vipeltäen
vimmatusti
pyrstöisellään
on pieni perhonen
saapumassa rantaan
jossa on paljon luovuutta
sitä voi ammentaa sieltä jokainen
sinne on pyrstölläkin matka

Perhosen mieli
on ihan ympyriäisenä
ja se ei todellakaan tiedä
miksi tyytyisi
olemaan vain perhonen
kun voi olla myös kala
tai jokin erikoinen zilkkiuikku
joka seilaa tuolla lahdelmassa
tai lintu joka liitää pilvien reunoissa
kultaisissa saakka

Mikä minä olen
lienen ollakaan
miettii pieni perhonen
heilutellen tuntosarviaan
öisen tähtitaivaan alla

Utuisissa harsoissa kiirivät
tuhannet sanat
tuhannet laulut
ja musiikki
jollaista pienen perhosen
tuntosarvet tavoittelevat
johdattavat sydämen juuriin
ja sieltä eteenpäin
luovuuden suoniin
jollaiset pienellä perhosella
on vatsassa asti
ja kätösissään
niissä pienissä
jotka ojentautuvat
kohti luovuuden merta

hänen edetessään
yhä pidemmälle sinne
missä kaikki on mahdollista
eikä mikään ole liian vakavaa
ollakseen todellista


viikko 27

TÄHTI

Toisinaan
kaikki on selkeää
ja selvänä edessäsi

toisinaan tuntuu
että kaikki on kuin
paksussa usvassa
valkoisessa harsossa
udussa
jossa yrität hapuilla
tietäsi eteenpäin

Et voi nähdä tähteäsi
koska silmäsi
ovat luotuina alas maahan
katsellessasi reittiäsi
ja yrittäessäsi selviytyä

Jos nostat katseesi
voit nähdä tähtesi
miten se loistaa kirkkaana
aivan yläpuolellasi
edessäsi
ja on valmiina
johdattaman sinua

jos vain otat
sydämesi ilon
oppaaksesi
mukaan kulkuusi
ja annat sen johdattaa kulkuasi

Ole vapaa huolista ja murheista
heitä taakat sivuun polullesi
anna niiden jäädä
et tarvitse niitä

Anna tähden kantaa osansa
kuljettaa sinut reitille
joka on puhdas ja valoisa

reitille
jossa kaikki on kirkasta
selkeää ja kaunista

sellaista
jossa sinun ei tarvitse
enää koskaan kysyä

miksi tai miten
tai mihin suuntaan
vaan tiedät aina
että sydämesi yllä
on tuo valoisa tähti
joka näyttää sinulle
oikean suunnan

Nosta katseesi maasta
katso tähteesi
anna sen johdattaa kulkuasi

Et tarvitse enää usvaa
etkä epäselvyyttä matkaasi
tarvitset vain uskoa siihen
että tiedät sydämessäsi
mikä on oikea reitti ja tapa sinulle


viikko 28

VALO

Valo matkasi kaukaisuudessa
jalassaan pienet valkoiset saapikkaat
kulkusia kannoissaan
ja ne helisivät jokaisella laukalla
jonka otti valkoinen hevonen
harja heiluen avaruuden tuulissa

Aika oli tullut valon kanssa yhdeksi
ja kaikki tahtoivat olla yhteydessä
tuohon valoisuuteen
jonka aika ja valo synnyttivät yhdessä
todeksi ja todellisuudeksi
joka tuli kaikkien ihmisten keskelle
heidän joukkoonsa

sillä valo oli todellisempi
kuin kukaan uskoi ja tiesi

Valo tiesi
miten aika käyttäytyisi

kaiken salaisuus ja tieto
olisi kätkettynä valoon ja aikaan
nuo kumpikin kulkivat
omilla radoillaan
ja silti yhdistyen toisiinsa
aina välillä kuten tänäänkin

Oli hetkiä
jolloin aika pysähtyi
ja jäi valoon olemaan

silloin tapahtui ihmeitä
ja pieniä taikoja
niille ihmisille
jotka uskoivat valoon
ja tahtoivat sitä seurata

Valo tuntui sydämessä
valo tuntui sielussa
ja valo loisti henkenä
sydämen valossa
sen ollessa täytenä siitä
että ymmärsi
mikä oli oikeasti tärkeää ja selvää

Rakastaminen
oman elämän arvostaminen
muiden elämän kunnioittaminen
se että jokainen saisi olla se mikä on
ja julistaa mitä tahtoi todeksi

Ei kukaan ollut valosta puhunut
niin paljon kuin historia ja kaikki
mitä oli tapahtunut ja tapahtui
maapallolla ja avaruuksissa

Jokainen pieni hiirulainenkin
tiesi enemmän kuin ihminen
joka talloi alleen monia kaupunkeja
ja ihmisten totuuksia

Sillä totuus
oli ajassa ja valossa
niiden yhdistyessä
sellaiseksi todellisuudeksi
joka tuli todeksi
kun pieni ihminen ottaisi
ja kuuntelisi omaa sydäntään
antaisi sen yhdistyä valoon
ja unohtaisi ajan kulumisen
sillä aika ei ole totta


viikko 29

VÄREILY

Ilmassa oli väreilyä

Pieni ihminen
astelemassa alas polkua
jonne johti niin suuret portaat
että niitä joutui harppomaan
monta askelmaa kerrallaan

miten se oli mahdollista
sillä portaissa ei ollut askelmia
miksi niitä edes kutsuttiin portaiksi
sillä jokainen askelma oli todellisuus
jonka yli oli vain uskallettava harpata
oltava rohkea ja luottavainen

sillä tavalla polku voisi edetä
ja kaikki voisi tulla
todeksi ja näkyväksi
tässä todellisuudessa
pienen ihmisen maailmassa
joka oli pieni pienen ihmisen silmissä
mutta hänen mielessään
todellisessa sydämessään
tuo näkymä kasvoi mittoihin
ja otti harppauksia omana itsenään
kohti toista todellisuutta
joka oli kuin usvaisa väreily
jonka peitti öinen tähtiharso

ja jokainen pystyi kietoutumaan
tuohon harsoon oman mielensä tähdistössä
sillä avaruus oli siten pään sisällä olemassa
todellisempana kuin elämä itse

Avaruus olisi se
joka toisi todellisuutta
ja antaisi tilaa hengittää

antaisi rikkautta
silmiin ja sydämeen
niin paljon
että voisi tuntea
miten leijailisi
kaikki portaikot ja askelmat

ottaisi harppauksia
jotka olisivat totuutta todellisempia
pienen ihmisen uskoessa siihen
mikä on näkyvää hänelle itselleen
silloin kun hän on parhaimmillaan
omana itsenään
puhtaana
sellaisena kuin hän oli
tänne tullessaan

silloin portaikon askelmat
olivat tarpeeksi hänelle


viikko 30

SININEN

Sininen
se oli väri
jonka hän erotti ensimmäisenä
olihan hän jonossa etummaisena
matkaamassa kohti taivaanrantaa
jonka sinisyys oli vasten metsän vihreyttä
kuin jokin erityinen sininen
sellainen lapsuuden muistojen sininen
sininen jota ei voisi unohtaa eikä hylätä

Sininen
joka kantaisi mukanaan
ottaisi syliinsä
kietoisi käsivartensa ympärille
toisi viileyden
toisi rauhan
antaisi sydämen levätä ja tasaantua

Sinne olisi hyvä suunnistaa
kuin kotiin
pesään
johon voisi käpertyä
olemaan rauhassa
ja hengittämään sitä tuoksua
joka leijui vastaan kaikkialla
metsän saapuessa
askele askeleelta lähemmäksi

Ja silti hän tiesi
että tämä kaikki oli vain unta
mutta silti unta
joka voisi olla todellisempaa
kuin elämä tässä hetkessä

Hän astelisi tässä unessa tietäen
että tämä hetki oli hänen omansa
ja hän voisi muovata sitä kuin savea
tehden siitä juuri sellaisen
kuin itse itselleen haluaisi

Hän voisi nähdä kaiken
mitä tahtoi uneensa tulevan
ja hän näkisi paljon kaunista
sellaista mitä oli odottanut saapuvaksi

Hän voisi kulkea taaksepäin
hän voisi kulkea eteenpäin
hän voisi astua askeleen
ja silti pysyä paikallaan
jos hetki tuntuisi sitä vaativan häneltä
sillä hän tunnisti
kuka oli unen ohjaimissa
kuka oli kulkija polulla

Hän tiesi sydämessään
että se oli hänen sydämensä
joka ohjasi ja kuljetti
kohti tuota sineä
kohti vihreää metsää
ja tällä hetkellä hän tahtoi
juuri sitä eniten maailmassa

hetki oli hänen
jokainen hetki
tästä eteenpäin
olisi hänen omansa


Voimarunokirja syntyy 6 voimarunon jaksoissa. Ensin kirja tulee näkyväksi täällä Runotalon blogissa. Lopulta on valmiina voimaruno jokaiselle vuoden viikolle ja on aika painattaa Voimarunokirja. Tämä tulee olemaan ensimmäinen runokirjani ja olen luvannut itselleni, että voimarunokirja on valmis jouluun 2018 mennessä. Ajankohta on erityinen, sillä olen kirjoittanut voimarunoja vuodesta – 88. Voimarunokirjassa on viikon voimarunoista tuttuja runoja vuosilta 2017 ja 2018.

2018-09-11T20:20:03+00:00

About the Author:

Rakastan luontoa ja sen luomaa rauhan tunnetta. Kuvaan voimapuutarhaa huhtikuusta lokakuuhun ja luon kuvista voimakortteja. Voimarunoja olen kanavoinut vuodesta -88 lähtien ja nykyään syntyy yksi voimaruno viikossa, jonka julkaisen perjantai-iltaisin Voimakirjeessä ja blogissa. Voimapuutarhan runopolkujen lakaiseminen on vertauskuva. Unelmani on, että jokainen saisi elää onnellista elämää, josta voi nauttia joka hetki. Uskon, että omia runopolkuja sinnikkäästi lakaisemalla voi tunnistaa omat todelliset toiveet ja vahvuudet. Kerätä aarteita, löytää merkkejä ja opastuksia, jotka johdattavat niille runopoluille mistä löytyy oman erilaisuuden arvostaminen ja rohkeus olla yhä enemmän oma itsensä. Näitä viestejä voimarunot välittävät ja olen varma, että maailmassa on yhä enemmän tilaa hyvyydelle, kauneudelle ja onnellisille ihmisille.

Jätä kommentti

kaikkiin tilauksiin ilmainen toimitus Piilota tämä ilmoitus