VOIMARUNOKIRJA

Silloin hän katsoi oikein tarkkaan
ja huomasi jonkin liikkuvan
hyvin hitaasti kuin kömpien eteenpäin

kukaan ei varmasti huomaisi mitään
vaikka kävisi katsomassa
mikä siellä oikein etenee
noin vaivalloisesti eteenpäin
mikä hidastaa kulkuaan

Kappas
silmiä raottamalla
voi huomata luomien alta
aivan silmäripsien väleistä katsoen
että hidastelija olikin aika

aika oli väsynyt juoksemiseen
se todella olisi tahtonut
jo hieman levätä

mutta ei
sen kintereillä hoputti joukkio
joka tahtoi tulla valmiiksi
päästä pisteeseen
jossa olisi jotain parempaa
ja tärkeämpää kuin tässä hetkessä

Voi aikaparkaa
miten uupunut se oli
vauhti oli kiihtynyt vuosi vuodelta
ja ajan rihmastot eivät enää
pysyneet perässä ja mukana

ne roikkuivat
ja niistä putosi valtavia lohkareita
joka puolelle
missä aika yritti edetä

Edessä oli kuin paksua usvaa
sellaista utua
jota oli vaikea läpistä

joku oli varmaan tarkoituksella
sen siihen laittanut
että aika joutuisi hidastamaan
ihan väkisinkin

usva taisi tulla ihmisten mielistä
niin aika päätteli

Haa
kuka keskustelee
ja kenen kanssa

olenko minä ajan haltija
vai aika minun

kuka hidastaa ja ketä

onko minun sydämeni
tässä pelissä mukana
onko sydämelläni
tähän jotain sanottavaa

ketä tottelee aika
ja kuka sitä ajaa
lopulta takaa
ja minkä tähden

Suljin silmät
annoin hetken kaiken olla

tiesin mikä etenisi hitaasti
ja kuin ryömien kaukaisuudessa

se olin minä itse
se oli uusi todellinen minä
joka tahtoi hidastaa
ja keräsi hyvää vauhtia
utua eteeni

että en näkisi
niin paljon sellaista
mitä en enää tarvitsisi

että voisin levähtää
että voisin hidastaa

että voisin auttaa aikaa ja itseäni
olemaan paremmin hetkessä
että ehtisin tuntea
mitä elämässäni todella tapahtuu

Sellainen päivä oli erityinen
siinä päivässä oli paljon valoa
se täyttyi ilolla
kuulauden hetkien heijastumilla
jokaisena hetkenä

Ja siinä olin
keskellä tuota kaikkea

kävelemässä
kulkemassa
kuuraoksaisten puiden
maailmassa

jossa kaikki oli hyvää
rauhaisaa
niin hiljaista
syvää

sellaista todellista
missä sydän saa tuntea
rauhaa ja hiljaisuutta
olla rauhassa

Linnuilla oli kiireisempää
kulkien niiden ali huomasin
miten linnut työstivät
omia asioitaan
päiväpuuhiaan
kulkien oksilla
ollen taivaan alla
kuin sulkien sinenä
kuin yhtyen siihen
mikä on todellisempaa
kuin tämä minun kulkuni
tässä hetkessä täällä maassa

Sillä ilmaa kaipasin siipiini minäkin
tahdoin olla yhtä kaiken kanssa
että voisin tuntea todellisen elon
ja elämänkulun suonissani

olla kuin sulka
jossa virtaa henkäys
joka on kuin tuuli
silloin kun lintuset lentävät taivaallaan

ja sinne minäkin tahdoin lentämään sineen
keveyteen
lämpöiseen tuuleen
kuuraoksaisten puiden maailmaan

olemaan jotain sellaista
mitä ihmisen kuului olla sydämessään
silloin kun sydän oli avoin ottamaan vastaan
löytämään
poimimaan
ilon ja kuulauden hiukkasia
kuin sulkia sydämensä siiviksi

että sydän saisi liitää ja lentää
kaukana taivaiden sinisissä aallokoissa

että sydän saisi tuntea
todella olevansa elossa
ja onni saisi laskeutua rauhassa
sinne missä sydämellä
oli rauhaisa avoin hetki
ottaa tuo onni vastaan

Hiljenin

hidastin

löysin itseni polvillani kuuraisten puiden alta
lintujen kokoontuessa hiljaa oksille
valmistautuakseen yöpuulle

tiesin
että sydämeni vahvistuisi tässä hetkessä
ja tästä eteenpäin joka päivä
joka kuukausi
joka vuosi

sydämeni saisi enemmän sitä valoa
jonka olin kutsunut sydämeeni tänään
tässä hetkessä

Olen valmis

Onnellisuus oli ollut
pitkään yksinäisenä

ei sen vuoksi
että hän ei olisi tahtonut sitä
onnellisuus osasi arvostaa
elämän kaikkia puolia

kaikenlaiset olotilat
olivat onnellisuudelle tervetulleita
hän halasi jopa surua
kun se sattui kohdalle

vihan hän kietoi itseensä
ihan sydämeen kiinni
että se voisi tuntua
ja antaa oman näytelmänsä
tulla todelliseksi
sellaiseksi
että sen tunsi omakseen
sillä tehtävänsä
oli kaikilla olotiloilla

Silti onnellisuus oli se
minkä onnellisuus
oli valinnut nimekseen
omaksi pääolotilakseen
sillä siitä käsin
oli niin paljon helpompaa
katsella muita olotiloja

Toisinaan
yksinäisyys astui esiin
ja se teki onnellisuudesta
samaan aikaan
onnettoman ja onnellisen

Onnellisuus
ei aina tiennyt kumpi oli kumpi

ja oikeastaan onnellisuudelle ei ollut väliä sillä
tunnistaisiko hän nimet ja olotilat oikein

tärkeintä oli kokeminen
tunteminen täydesti siinä hetkessä
kun olotila astui esiin

Onnellisuus
käytti olotiloja kilpenään
hän käytti olotiloja
pehmentämään toisiaan

onnellisuus
sekoitteli olotiloja mikstuuraksi
joka höyrysi ja sai kyyneleet silmiin

kirpoaisiko kyynel onnellisuudesta
hänen ollessaan itsenä omassa itsessään

Kyllä

onnellisuus tiesi sen

silloin tuli niin hiljaista
että kyynelkin näkisi
oman tiensä ulos olotilasta

onnellisuus tulisi ja istuisi oman itsensä
oman olemuksensa vierelle

ottaisi itseään kädestä
tuntisi sydämensä olevan niin lähellä
omaa sydäntään
että silloin kyynelkin tietäisi mikä on tarkoitus

Silloin olotila ei olisi turha
vaan se olisi sydämellisesti
ja lämpimästi tervetullut
heti ihan sellaisena
kuin se kulloinkin
sattui olemaan

Onnellisuus

se on siinä

Jalat olivat väsyneet
tiellä oli ollut paljon sellaista mikä oli estänyt
jalkoja etenemästä aina siten
kuin ne olisivat halunneet edetä

jokainen kivi oli pitänyt siirtää
kun ei voinut kiertääkään niitä kaikkia
ainakaan ei olisi voinut
mutta jalat tahtoivat olla perusteellisia
ne todella tahtoivat
kokeilla polkunsa ja tiensä puhdistamista

Jalat tahtoivat siirtää jokaisen kiven
kohdata kiven kasvot
nähdä mitä se piti sisällään
millainen oli kiven sydän
mitä sillä oli kerrottavana ja mitä mielessään

Kivi olisi toisenlainen niin jalat ajattelivat
jalat eivät tienneet
että kivi oli todellisuudessa toiset jalat
nekin kulkivat ja matkasivat täällä omaa taivaltaan
tahtoen siirtää jalat tai ainakin väistää sen
että jalat eivät olisi päässeet siirtämään kiveä polulta
sillä kivet olivat päättäneet niin kovasti pysyä paikoillaan
olla järkähtämättä siinä mihin olivat joskus laskeutuneet
osa vierineetkin paikoilleen

sitten tulivat jalat ja jalat tahtoivat siirtää kiviä
kivi olisi ollut onnellinen hiekassa sellaisenaan
eihän kivi tiennyt
että sillä oli omatkin jalat joilla kulkea

kuka oli kivi
mitä olin kiven mielessä ja sydämessä

kuka asui jaloissa
kuka niitä kuljetti ja määräsi
minne ne olivat matkalla ja minkä vuoksi
sen tahtoi kivi kovasti tietää
ja jalat tuijottivat hiljaisina takaisin

Keskustelu oli telepaattista ja kivi tiesi
että jalat vastaisivat viimeistään sitten
kun kivi olisi tehnyt kaikkensa
eikä olisi liikahtanut paikaltaan
vaikka jalat kuinka pinnistelivät sen edessä
ja kiersivät kiveä ympäri yhä uudelleen

miksi jalat
eivät vain jatkaneet
kulkuaan eteenpäin
kun kivi oli kerran
jo kierretty ja ohitettu

Ei
jalat tahtoivat siirtää kiven
niillä oli oma mieli ja tehtävä
se oli määritelty
se oli sellainen kiveen hakattu tehtävä
ja sitä he ihmettelivät yhdessä
sekä jalat että kivi

Jonain päivänä
sekä jalat että kivi
molemmat näkisivät
todelliset kasvonsa
ne heijastuisivat
heistä toisiinsa
ja silloin kumpikin
saisi luvan itseltään
olla sellaisena kuin on

kivi olisi paikoillaan
tai kipittäisi jaloillaan
jotka vielä olivat näkymättömissä

ja jalat voisivat asettua kiven vierelle
odottamaan ihmeitä
tai sitten jatkaa matkaansa
kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan

Kivi voisi jäädä
tai kenties se seuraisi
kivien tarkoitus
oli sama kuin jalkojen
ja se selviäisi
kun jalat olisivat
tarpeeksi kaukana kivistä
tai sitten kun kivi saavuttaisi jalat
omilla jaloillaan

Ajatuspallon matka
oli kulkenut moniin suuntiin
se oli seikkaillut erilaisilla radoilla
ja yrittänyt sopeutua toisille planeetoille

oikein missään se ei tuntenut oloaan kotoisaksi
sellaiseksi hyväksi ja lämpöiseksi
jollaiseksi ajatuspallo itse tunsi itsensä

Ajatuspallon maailmassa kaikki oli toisenlaista

siellä ei kummitellut vanhoja aaveita
eikä ollut epätoivoisia matkaajia teiden varsilla

siellä kaikilla oli selkeä oma ajatuspallonsa
ja sen kanssa kelluttiin eteenpäin
jouhevasti kuin ajatusten meressä

ja jokaisella oli oma kaunis aaltonsa
joka jousti ja antoi matkata eteenpäin
kuin olisi roikkunut ison varman
näkymättömän köyden varassa

sellaisen joka heijasi edestakaisin
ja kannatteli varmasti
antoi ison joustavan kaaren
missä katsella ja tavoitella maisemia
ja asioita joita halusi

Ajatuspallo tahtoi todellisuuden olevan sitä
mitä ajatuspallon sisällä oli jo syntynyt todeksi

ajatuspallo tahtoi laajentua ja säteillä
omaa hyvää oloaan ympärilleen
sitä sydämen valoa
joka kyllä lämmitti ja loisti
hiljaisina hyvinä hetkinä
oikein vahvastikin

Ajatuspallo tiesi
että kaikki tuo olisi mahdollista
aivan ajatuspallon ytimessä
siellä olisi se salainen lokero
jossa olisi monenlaiset
avaimentapaiset tiirikat
joilla voisi avata niitä paikkoja

ja pinttymiä
tahroja varten
oli toisenlaiset sopivat tarvikkeet
siivousliinat ja pölyrätit

ne kaikki olivat ajatuspallolla olemassa ja käytössäkin
mutta käyttö oli liian harvaa

nopeammin ja enemmän tahtoi ajatuspallo

Huokaus

se tuli syvältä ajatuspallon sisimmästä
sillä sisimmässään ajatuspallo tiesi totuuden
aikaa ei voisi kiirehtää tässä asiassa
ja ajatuspallon olisi edettävä rauhallisesti

olisi otettava koppeja ja knopattava oppeja
olisi koettava tunnetta

tiedettävä
tunnettava
pyörittävä
kieriteltävä
ja keinuttava

sillä muuten ajatuspallo ei saisi niitä oppeja
jotka tarvittiin

sellaista se olisi ajatuspallon elämä

Hetken ajatuspallo oli hiljaa ja ajatteli omiaan

hymy alkoi lämmittää kasvojaan
ajatukset olivat lämmenneet
ne olivat hieman liukkaampia
ja luistavampia kuin aamulla aiemmin

Ajatuspallo tietäisi
että kiillottamalla ja työstämällä
asiat kyllä olisivat loistavia ja ajatukset kepeinä
liikkuvina sellaisina kevytliikkeisinä

tästä ajatuspallo jatkaisi
olisi hyvä tietää
että kaikki ulkopuolella muuttuisi
ja muokkaantuisi joka hetki
ajatuspallon tiedostaessa
mitä se omilla ajatuksillaan oli tekemässä

Tästä tulisi taas hyvä päivä
ajatuspallo totesi

Sävel oli kulkenut pitkä matkan
kiemurrellut hämyisillä kujilla
asustellut siltojen alla
vesistöjen uomenissa

kuunnellut lintujen ääniä
öisessä pimeydessä
haalistunut seinissä
niiden rapautuessa
auringon paisteessa
kesäisinä päivinä

Sävel oli kokenut kaikenlaista
ja se kaikki mitä oli koettuna
kulki sävelen matkassa

roikkui sen sulissa
sen piikeissä
sen hepeneisissä helmoissa
joissa kaikissa oli kuin loru
kuin pieni taika
sellainen sadun pätkä
joka kosketti sydäntä
silloin kun sydän oli avoin
eikä epäillyt omia tarkoituksiaan
eikä toisenkaan tarkoituksia

Silloin kun sydän oli
hellänä ja pehmeänä
sävelen tulla ja kulkeutua sinne
missä sävelellä oli
hyvä ja lämpöinen koti
mihin asettua

kaiken matkustamisen jälkeen
käpertyä hiljaisena
tyytyväisenä
olla hyvä ja hellä

sanoa että tähän minä jään
tässä minun musiikkini soi
ja tässä se saa syntyä
yhä uudelleen
olla minussa
ja tulla minun kauttani uudeksi

syntyäkseen sellaisena
kuin kokemus ja vastaanotto on
jokaisen ihmisen omassa sydämessä
että sävelellä olisi se kauneus
mikä on jokaisen omassa elämässä
koettu ja tunnettu

Voimarunokirja syntyy 6 voimarunon jaksoissa. Ensin kirja tulee näkyväksi täällä Runotalon blogissa. Lopulta on valmiina voimaruno jokaiselle vuoden viikolle ja on aika painattaa Voimarunokirja. Tämä tulee olemaan ensimmäinen runokirjani ja olen luvannut itselleni, että voimarunokirja on valmis jouluun 2018 mennessä. Ajankohta on erityinen, sillä olen kirjoittanut voimarunoja vuodesta – 88. Voimarunokirjassa on viikon voimarunoista tuttuja runoja vuosilta 2017 ja 2018.

POIKKEA VOIMAKORTTIKAUPASSA

lakaisupakkaus | henkilökohtaiset voimakortit |  henkilökohtainen voimakirje |  isot voimakortit |  voimakorttiopas | aarrekarttaopas |  spiraalipolun opas |  kukkachakraopas | muistikirjat |  kalenterikirjat