VOIMARUNOKIRJA

Jokaisella
on jokin taito
jokin tehtävä
joka kutsuu
omassa elämässä
vie eteenpäin
kuljettaa
kuin keveää höyhentä laineilla
joskus painaa pohjaan
syvemmälle kuin raskas kivi
sillä elämässä on ajatuksia monenlaisia
ja tuntemuksia ihmisen mielessä

Niin kauan kuin elää
mielen kautta
on vaikea oppia
millaista on elää
keveämmän sydämen kautta
Tunteitaan ei voi määrittää
niitä ei voi kahlita
vaan on annettava kaiken virrata
ja kulkea vapaana
myös luottamuksen omaan elämään

Siihen että valo voi virrata
sisään niistä säröistä
siihen että on rohkeutta
olla sellainen kuin on
ja nähdä oma kauneutensa
joka hetki
heijastuvan siinä
mitä tuntee ja kokee

Että tietää
että se mitä tapahtuu
on parhaaksesi
aina silloin kun tunnet
että jalkasi ovat omalla polullasi
astelemassa siinä hetkessä
jossa olet

Hymy on ystäväsi
ja siitä voit pitää kiinni
tunnista sen lämpö sydämessäsi
sen sisäisen hymyn
joka koskettaa
kiitollisuuden kauniissa hetkissä
silloin kun olet yksin ja hiljaisena
pohtien elämääsi
sen ihmeellisiä
koukeroisia kuvioita
jotka lomittuvat elämäsi poluilla
niiden risteillessä keskenään

Sillä sinä olet ihmeellinen
taideteos itsessäsi
jota luot todeksi
valon hetkien kautta
jokaisessa hetkessä
jonka elät todeksi

Jokainen kulkija
poimi siemeniä koriinsa
toisilla oli mukanaan
vain pieni astia
toisilla ei edes astiaa
he saattoivat poimia
siemeniä taskuihin
toisilla oli vain kätensä
joihin poimia siemenet

Jokainen kuitenkin
sai siemeniä mukaansa
ja he kaikki tiesivät
miten arvokkaita siemenet olivat

He jotka saivat
vain muutaman siemenen mukaansa
pitivät siemeniään hellästi ja arvokkaasti
kuin suurinta aarretta

He joilla oli iso kori täynnä siemeniä
eivät niin olleet siemenien kanssa tasapainossa
suuri lasti keinautteli heidän kulkuaan
ja antoi tuntea
että olisi paljon taakkaa kannettavana
vaikka he tiesivät
siemenien olevan valosta ja arvokkaita
ja että he voisivat jakaa
keräämästään eteenpäin myöhemmin muille

Pienen kulkijan ajatuksissa
heräsi paljon mietteitä
miten päin asioita pitäisi ajatella
ja hän pysähtyi katsomaan
kahta siementä kädellään
ne hän oli ottanut mukaansa

toinen siemen oli ryppyinen
ja toinen sileä pullea
täynnä toivoa tulevasta

Hän kylväisi molemmat kuitenkin
ehkä toinenkin itäisi
ehkä siitä kasvaisi jotain erityistä
ja hän tunsi sydämessään
miten rakkaus vahvistui
juuri tuota vaatimatonta
siementä kohtaan

Hän tahtoisi helliä ja vaalia
tuota siementä erityisesti
ja taas kulkijan mielessä välähti
jokin syvempi ymmärrys
jokin ajatus
jokin oppi
joka olisi kätkettynä
tähän matkaan
tähän retkeen
jossa jokainen nouti siemeniä
ja tahtoi niistä jotain kasvattaa

Silmät katselivat
miten puuhun ilmestyi
koko ajan uusia lehtiä

silmät asuivat puun sisässä
ja ne eivät tienneet
olevansa osa tuota puuta

silti silmillä oli tunne
että puu oli jotenkin häneen yhteydessä
aivan kuin lämpöinen joki tai tuuli
olisi virrannut puun oksien
lehtien ja juurien kautta
silmien olemukseen

Silmät olivat asuneet puussa jo kauan
katsellen pitkään maailman menoa
sen historiallisia käänteitä
tapahtumia
jotka tuntuivat toistuvan samanlaisina
kerta toisensa jälkeen

Eikö kukaan ollut oppinut mitään
missä oli viisauden sydän
sen kätketty voima
joka virtasi kaikkialla
antaen luonnolle voiman
viisauden kasvaa
ja hallita planeetta maata

Silmät eivät uskoneet näkyjä
joita maailma sen eteen maalasi
silmät tahtoivat
että näkemänsä ei olisi ollut todellista
mutta se oli
hän tiesi sen siitä
että puu välitti hänelle samaa tietoa
ikään kuin vahvisti asian todeksi

Silmien sydämessä oli omanlainen voima
viisaus josta silmät eivät olleet tietoisia
silmillä oli yhteys toisiin puihin
joissa asuivat toiset silmäparit
ja kaikilla oli yhteys planeettaan
maahan joka kiersi omalla radallaan

Tänään silmät alkoivat nähdä
ne avautuivat katsomaan tarkemmin
niihin tuli selkeys ja kirkkaus
sellainen selkeys ja kirkkaus
viisaus joka voi syntyä
vain sydämestä ja sydämen kautta

Puu antoi viisautensa
tulla lehtiensä ja oksiensa kautta
juuriinsa asti todeksi
että silmät saisivat nähdä
ymmärtää oikeasti
että niille tulisi voima
tehdä se mitä tarvittiin
että maailma nähtäisiin
sellaisena kuin se todellisuudessa on

Millaisena silmät maailman näkisivät
sellaisena maailma tulisi todeksi
silmissä oli rauhaa
kun hän avasi silmänsä uuteen aamuun
maailmassa oli rauhaa
silloin kaikki puut olivat yhtä
kaikki silmät tiesivät
mikä oli heidän todellinen
olemuksensa ja tarkoituksensa

Sillä linnulla oli katse
kuin eilisen päivän linnulla
silti sydän sykki
lämpöisenä rinnassaan
pienet jalat puristivat
tiukasti oksan pintaa
että lintu olisi pysynyt
siinä tuiverruksessa ja tuulessa
jossa sen oli nyt oltava

että höyhenet saisivat tuulettua
että mieli ja lihakset vahvistuisivat
että sydän saisi tuntea surun
jonka se saa koettuaan
viisauden ja valon voiman
jonka saavuttaa
olemalla siinä missä on
olemalla uskollinen
omalle tehtävälleen
ja tarkoitukselleen

Toisaalla oksalla oli pienempi lintu
erilainen pörröuntuvainen yksilö
sellainen lintu joka oli matkannut
taivaasta maanpäälle

ollakseen hetken
tässä todellisuudessa
maailmassa jossa myrskysi
toisinaan paistoi aurinkokin
loisti valo jollaista taivaan lintu
ei ollut aiemmin saanut kokea
untuvaisilla höyhenillään

sillä taivaassa valo oli erilaista
siitä puuttui todellisuus
se karu vastakohtaisuus
joka jokaisen linnun
sydämessä kasvoi
jota lintu kaipasi sieluunsa
että sielu voisi tuntea
todella olevansa elossa

että kyyneleet voisivat vieriä
pudota untuvaiselle mekolle
jonka lintu oli syntymässä saanut
kauniina lahjana
jota se voisi kantaa mukanaan
että sillä olisi suojaisa viitta
jonka alla yöpyä ja tuntea se
mikä linnun kohdalle oli tuleva
tässä maailmassa
että linnusta kasvaisi se
joka linnusta oli tuleva

Sydämen poluilla oli karikoita
sen tiesivät kummatkin linnut
ja kumpainenkin lintu
katsoi toistaan
katsoi pitkään
syvälle mustiin ikiaikaisiin silmiin
jossa olivat kaikki avaruuden maailmat
tähdet niin kauniina
että kumpikin lintu liikuttui
eikä unohtaisi tuota hetkeä milloinkaan

Sillä sydämeen oli piirretty kuin viiva
kuin lämpöinen säde joka säteilisi
lintujen jatkaessa kohta matkaansa

sillä oli aika lentää eteenpäin
oli aika antaa valon tulla todemmaksi
oli aika antaa valon loistaa sinne
missä sitä todella tarvittiin

Sinä suurenmoisena hetkenä
ei kenelläkään ollut sanoja

ei ollut tuntoja
ei kuuloja
ei ajatuksia
siitä mitä pitäisi olla
ja miten pitäisi olla

Sinä suurenmoisena hetkenä
kukaan ei tiennyt enempää
kuin oli tiennyt tähän asti
sillä kaikki oli ollut valmista jo pitkään
vastaus oli ollut valmiina
kaikkien edessä
otettavissa
poimittavissa
sydämiin ja mieliin
jo vuosisatoja

Vastaus oli liian yksinkertainen
että sitä olisi voinut kukaan ottaa tosissaan
se oli niin suurenmoista
että sen tahtoi hylätä ajatuksena saman tien
sen tahtoi työntää pois
sillä se oli liian helppoa
liian uskomatonta
liian sadunomaista
ja oikeastaan liian lapsellista

ja lapsenmieliset olivat siitä parhaiten perillä
he osasivat poimia tuon totuuden
ja tuoda sen ihmisten maailman eteen
sellaisella tavalla
että siitä voitaisiin poimia
todellisia
suurenmoisia
totuuden jyväsiä
jotka voitaisiin kylvää
oikeaan paikkaan
sopiviin oloihin
jossa ne saisivat rauhassa kasvaa
ja niistä kasvaisi
jotain suurenmoisen kaunista ja viisasta

niistä tulisi kokonainen laulu
sävel joka kietoisi koko maapallon
kultaiseen hohtavaan vaippaansa
sellaisella tavalla
että jokainen saavuttaisi
suurenmoisen
rauhaisan olotilan
eikä kenelläkään olisi
kylmä
nälkä
jano
tai huoli ja pelko huomisesta

Sillä suurenmoisuus
oli itämässä sydämissä
sinne se kylvettäisiin
siellä sillä olisi maaperä ja ravintoa
lannoitteena mieli
joka toisi sille voiman ja rauhan
enää puuttui vain viisaus ja tahto nähdä
ja ne olivat jo matkalla

Toisella puolella maapalloa
oli iso laitos

sellainen
jossa kaikki kipittivät hulluina
pitkin käytäviä
kaikilla oli kiire ja hätä
jokaisella oli rinnassaan merkki
jossa oli mittari
ja mittari tikitti hillittömästi

Toisella puolella maapalloa
oli rauhan laitos

sellainen
jossa kaikilla oli rauha sydämessään
hymy sisimmässään
ja iloinen merkki rinnassaan
joka antoi pisteitä
milloin kaikki oli sujunut
onnellisesti ja rauhallisesti

Kolmannella puolella
oli todellisuus

sellainen
jossa kaikki kulkivat
kaikki valitsivat mitä tahtoivat
ja saapuivat siihen pisteeseen joka hetki
missä oli mahdollista tehdä oma valinta

kumpaan laitokseen
toiselle puolelle päätyisi
kummassa todellisuudessa
haluaisi elää
ja olla seuraavan hetken

Moni ei ymmärtänyt
ei viisastunut
että valinta olisi omassa sydämessä
omassa mielessä
ja että sen voisi tehdä
milloin tahansa tahtoisi

moni kulki yhä uudelleen
samat polut
samat kiireiset risteykset
ohitellen toisia poluilla risteileviä
ja kaikilla oli sama murhe
sama huoli
sama kiire
ja sama merkki tavoitteenaan

Päivällä oli rauhaisampaa
oli tulossa ilta
oli tulossa sellainen hetki
jossa risteys valaistaisiin niin hyvin
että siihen oli pakko pysähtyä

olisi pakko hengähtää
ja alkaa nähdä ympärilleen selkeämmin
olisi voitava nähdä mikä on todellista
ja mikä vain kipityksen tuomaa harhaa

Milloin kiire ottaa otteen
siitä on lähes mahdoton pyristellä irti
sen tiesi hämähäkkikin
kutoessaan monia juonellisia verkkojaan

aivan samankaltaiset
olivat nuo verkot ihmisen mielessä
seitit tarrautuivat sydämen juuriin saakka
saivat pienen valkoisen
keveän perhosen siivet repaleisiksi
että aika olisi niihin tehnyt tehtävänsä
ja poistanut siivet

sitten ei olisi ollut siipiä
millä lentää unelmien merien yllä

Oli aika pysäyttää
toisen puolen laitos
se kipittäjien laitos
sillä ei olisi enää merkitystä
se olisi tullut tiensä päähän

Voimarunokirja syntyy 6 voimarunon jaksoissa. Ensin kirja tulee näkyväksi täällä Runotalon blogissa. Lopulta on valmiina voimaruno jokaiselle vuoden viikolle ja on aika painattaa Voimarunokirja. Tämä tulee olemaan ensimmäinen runokirjani ja olen luvannut itselleni, että voimarunokirja on valmis jouluun 2018 mennessä. Ajankohta on erityinen, sillä olen kirjoittanut voimarunoja vuodesta – 88. Voimarunokirjassa on viikon voimarunoista tuttuja runoja vuosilta 2017 ja 2018.