Katsoin länteen
siellä hohtava aurinkoinen
loistaen kultaa ja hehkua ylleni

katsoin itään
siellä punainen kuu
loistaen hopeista hohtoaan
maailmalle

katsoin etelään
näin kaikkien lintujen asuvan
rauhaisina pesäkoloissaan
ja huikkien lauluja
joita maailma ei ollut
vielä aiemmin kuunnellut

katsoin pohjoiseen
kultainen iso lintu
isossa kultaisessa pesässään
istui vuoren huipulla
lauloi ja odotti
kultaisia kieliä
jotka olivat matkalla etelästä
etelän linnuilta
tuon ison mestarilinnun luokse
että hän voisi olla se
joka oli

Iso mahtava lintu
kultaisessa pesässään
kaukana yksinäisyydessä
pohjoisen tuulissa ja tuiverruksissa
kullaten jokaisella
huurteisella henkäyksellään

koko maailmaa
sen lintuja
sen ihmisiä
sen pieniä kulkijoita
eläimiä ja jopa hyönteisiä

Maailma
oli ihmeellinen
kuultava kudos
ja siinä kaikilla oli
oma hohtoisa paikkansa

Ei ollut toista lintua
joka olisi ollut
toista parempi
tai huonompi

Ei ollut toisia
eläimiä
hyönteisiä
ei toisia ihmisiä
jotka eivät olisi olleet
samalla paikalla asteikolla
jossa mittarina toimi rakkaus

Rakkaus sydämeen
joka oli kultaisen sykkivä
kaikkien elävien olioiden rinnassa
siinä paikalla
jossa rakkauden ja sydämen
kuuluikin olla
hohtavana
omassa hetkessä

Katsoi ihminen sitten
länteen
itään
etelään
tai pohjoiseen

kaikkialla oli sama tasapaino
sama sydämen kulta olemassa

joskus kätkettynä
mutta silti lämpöisenä
rakkautta sykkien
jokaisen yksilön
aidossa sydämessä