|, Runopolulta lakaistua|MetsäMarjon kanssa voimakorttipolulla II

MetsäMarjon kanssa voimakorttipolulla II

 

Kutsun sinut tämän aamun polulleni

 

Sydämeni

Kutsuit minut , saatoit minut
sateen kasteiselle metsähetkelle
Hiljaa
Ei tarvitse sanoa mitään
Ei tarvitse ajatella mitään
vaikka ajatuksia on ruuhkaan
miltei tuskaan asti

Saa nyt vain olla,
voin vain olla,
en muistele, en katso tulevaan
olen
tässä
nyt

Luonto on kaunis
Sateen puhdistama
Syvän vihreä
Kauneimmillaan

Askel kerrallaan,
oksan risahdus
salaperäisen
hiljaisuuden rikkoi

1. Saavuin ”laaksoon”

En ollut yksin
Kuuntelin

Näin
Sadepisarat juttelivat,
hyppelivät alas puiden oksilta
Jäivät hetkeksi kyyneleiksi kukkien terälehdille
surun ja kaipuun kyyneleiksi
ja timanteiksi,
ilon loistoksi
kauneudeksi, lohdutukseksi

Kuinka lähellä toisiaan suru ja ilo ovatkaan
kuin ystäviä
ilman toista ei voi olla toista

2.
Kevään soliseva puro,tässä olit
Mihin olet hävinnyt
Tehtäväsi suorittanut?
Ei hätää
tapaamme taas
arvokkaana
solisevana
iloisena
virtaavana
aina uudelleen
et ole hävinnyt
jäljet vain näe nyt
Tapaamme
kun aika on

 

Tullaan ja mennään
niin kuin pilvet taivaalla
niin kuin tuuli
myrskyten, tyyntyen,
lämpimänä ja vuoroin viileänä
niin kuin
kuu ja aurinko
valossa ja pimeydessä
vapaina
elossa
yhteydessä
tarkoituksella

3.
Seisahduin
ytimen äärelle,
sydämeen,
hiljaisuuteen,
tasaiseen sykkeeseen

Siellä…kuoren alla suojassa
arvokkain, mitä minulla on
Kiitos suojani

4.
Sinulle sydämeni portin avasin
luotin ja luotan

Sinä sait minut loistamaan
Kaikki kerrokset

5.

Tänään rohkenen antautua valoon ja väreihin
suru ei ole musta
kaipaus ei ole musta
muistot ja rakkaus on värejä pullollaan
marjametsä,
räsymatto
vanha,kulunut, arvokas
Antaudun väreihin

Katson
Ihastun
Kaikella on loistonsa

5.
Vastaani tulee vanamo
muistan uuden ystäväni
hennon herkän ihanan

Olen kiitollinen
Luopuminen ja lahjan saaminen läsnä
ystävyys ei katoa milloinkaan

6.
Mitä tämä tarkoitti?
Maailman kahvan äärellekö sydän minut johdatti
Sielläkö lahjani piilossa minulta?
Vai olisinko lahjani jo löytänyt?
Ystävä, oletko arvoni minulle näyttänyt?
Minä näen lahjan sinussa
Sinä ja minä yhdessä
lahjat eivät pysy kätköissä

7.
Oih, tuttu kortti, taas 🙂
Mitä otan mukaani?
Mitä jätän taa
mitä muistojen aarrearkkuun paan?

Jätän tilaa…
tunnistan lähelläni,
uutta ihanaa lempeää,
sillä on lohdullista reppua keventää

 

8.

Mekö siinä? Kanoottikolmikko
Heijaste ja peilit
Ylväästi seisovat
Toistensa tukena
valona
voimana

9.

Kasvanko
Toivon niin
Vaivun mietteisiin

Hiljaisuus

10.

Sydämeni
Minun arvokas sydämeni
joista voin jakaa toisille sydämille

Kiitos, kun ohjasit näkemään kauneuden tänäkin aamuna

Elämä on lahja
Luonto on lahja
Sinä olet lahja
Minä olen lahja

Hänkin oli lahja

MetsäMarjo

 

Sain MetsäMarjolta jälleen ihanan voimakorttipolun. Kiitos MetsäMarjo, että sain luvan julkaista nämä.

Voimakorttien kanssa voi kulkea luonnossa, kuvata, ajatella siinä hetkessä pysähtyessä tai pysähtyä kotona kuvien äärelle ja kirjoittaa ajatuksia. Täällä voit kulkea MetsäMarjon ensimmäisen polun >>

2018-08-16T16:27:24+00:00

(Nykyinen: )

Rakastan luontoa ja sen luomaa rauhan tunnetta. Kuvaan voimapuutarhaa huhtikuusta lokakuuhun ja luon kuvista voimakortteja. Voimarunoja olen kanavoinut vuodesta -88 lähtien ja nykyään syntyy yksi voimaruno viikossa, jonka julkaisen perjantai-iltaisin Voimakirjeessä ja blogissa. Voimapuutarhan runopolkujen lakaiseminen on vertauskuva. Unelmani on, että jokainen saisi elää onnellista elämää, josta voi nauttia joka hetki. Uskon, että omia runopolkuja sinnikkäästi lakaisemalla voi tunnistaa omat todelliset toiveet ja vahvuudet. Kerätä aarteita, löytää merkkejä ja opastuksia, jotka johdattavat niille runopoluille mistä löytyy oman erilaisuuden arvostaminen ja rohkeus olla yhä enemmän oma itsensä. Näitä viestejä voimarunot välittävät ja olen varma, että maailmassa on yhä enemmän tilaa hyvyydelle, kauneudelle ja onnellisille ihmisille.

Jätä kommentti

kaikkiin tilauksiin ilmainen toimitus Piilota tämä ilmoitus