Toinen toisistaan tietämättä
he kulkivat rinnakkain
kuin kaksi orjaa pimeydessä
tai kaksi valon lasta
suloisella keveällä polulla

kaikkialla oli usvaa
heidän ympärillään
sillä tiellä ei ollut kiveystä
kuten muualla
vaan tie oli arvaamaton polku
sellainen
jossa on vaikea edetä nopeasti

tuo polku
tie
se kapeni
ja vaati hidastamaan

olemaan enemmän läsnä
siinä hetkessä
jolloin astui seuraavan askeleen

Ja tie pakotti
hidastamaan
olemaan hiljaa
puhumatta
kuuntelemaan ääniä
tuntemaan tuoksuja
ja lopulta kulkemaan
sydämen vaiston varassa
kuin leijuen hitaasti
ohi kaikkien usvaisten saarekkeiden

Oliko pimeää vai oliko valoisaa
sitä ei voinut sanoa tai tietää kukaan
sillä ei ollut enää määritelmiä
millekään asioille

ei voinut tietää
mikä tuntui miltäkin
ei voinut sanoa varmasti
oliko seuraava askel
millaisella alustalla

Sillä jokainen hetki
oli muuttuva ja liukuva

Oli opittava
uudenlainen tapa
astella ja kulkea

vaiston varassa
oleva tapa

Sellainen
jossa jokainen askel
ja etenemä olisi luotettu

Sellainen
jossa mitään
ei tarvitsisi
varmasti tietää
ennalta

vaan voisi luottaa
että se mikä eteen
ja kohdalle tulee
on aina omaksi parhaaksi