||Tänään tässä kirkkaassa valossa – Polkukalenteri vko 20
voimakortti Tänään tässä kirkkaassa valossa

TÄNÄÄN TÄSSÄ KIRKKAASSA VALOSSA

Kaipaus nosti päätään hitaasti
että olisi nähnyt edemmäs
mitä oli tulossa

kaipaus oli kyllästynyt
katselemaan vanhoihin kuvioihin
sinne missä ei ollut mitään nähtävää

todellisuudessa
kaikki oli peittynyt seitteihin ja harsoihin
osa oli utuista ja hämmentävää

miksi hän niitä harsoja ja seittejä
enää purki ja tahtoi mukaansa
kuljettaakin olivat hankalia
käsilaukussa oli ahdasta ja tunkkaista
pitää mukanaan sellaisia asioita
niitä vanhoja iänikuisia juttuja
joita ei kukaan enää nykymaailmassa
edes muistanut tai tunnistanut

monenlaista roinaa

Välillä on poistettava vanhoja tavaroita ja ajatuksia. Jokaisella on joitain elämänalueita, joissa tahtoisi tehdä vanhan poistoa ja se ei ole helppoa. Miten se voikin olla niin vaikeaa, opetella pois vanhoista tavoista ja ajatuksista tai päästää irti vanhoista esineistä?

Mikään ei voi virrata, jos keskittyy liiaksi pitämään vanhasta kiinni: juuttuu kiertämään niitä samoja vanhoja ratoja. Aah – miten helpottavaa on, jos ja kun vihdoin pääsee hyppäämään tuolta kiertokehältä pois. Sitä ei tapahdu usein, sillä se vaatii pitkäaikaisen ajatusten ja tunteiden työstön.

Onneksi pika-apua voi saada roinanraivauksesta. Se auttaa näkyvän purkamisessa. Pelottavinta on kaikki näkymätön, sillä siihen on hankalampi päästä oikeasti käsiksi: täytyy tarkkailla itseään aktiivisesti arjessa. Asettua monta kertaa eri tilanteissa kuin itsensä ulkopuolelle ja katsella sieltä itseään. Silloin huomaa asioita omasta käyttäytymisestään ja voi korjata niitä vähän kerrallaan. Pikaratkaisuja ei ole. Joskus pitkän itsensä opiskelun jälkeen voi tuntua päätepisteeseen päästyä, että – naps – hetkessä kaikki asettui kohdalleen. Voi jopa ihmetellä, mikä oli niin vaikeaa niin yksinkertaisessa asiassa.

Miten hän oli niin herkkä muistoilleen
miksi hän niistä piti kiinni kaksin käsin
essuntaskuissakin oli kaikenlaista roinaa
niitä hän retuutti mukanaan yhä uudelleen
pestykin oli moneen kertaan
vahingossa ja tahallisesti

essuntaskut ajantasalle

Roinaa. Roina voi olla ajatuksia ja tunteita siellä essuntaskuissa, lantiolla, jonne se kerääntyy tunnepatoutumiksi. Tulee kipuja ja jäykkä olo. Ei tunnu hyvältä.

Silloin pitäisi tyhjentää ne essuntaskut, mutta kuka sinne uskaltaa oikeasti katsoa vuosikymmenten taakse? Että mitä siellä oikeasti on ja miltä ne näyttävät nykypäivänä kirkkaassa valossa katsellen?

Helpottavaa on tietää, että ehkäpä ne ovatkin aivan haalistuneita ja kutistuneita, kun otat ne esiin tarkkailtavaksi (kirjoitin ensin vahingossa tuohon rakkailtavaksi – kyllä varmasti myös rakastaminen on tässä kohden tärkeää).  Ehkä ja varmasti olet kasvanut isommaksi ja nuo asiat eivät enää ole niin valtavia lohkareita sittenkään.

Kannattaa kurkistaa niihin essuntaskuihin. Okei, myönnetään, että voi sieltä tulla jotain löyhkäävää ja kirpaisevaakin esiin. Jotain mitä tahtoisi tyrkätä nopeasti takaisin, mutta eihän sellaista todellakaan halua kuljettaa mukanaan? No ei.

Siispä mennään nyt porukalla, sovitaan näin – jonnekin metsän laitaan aamun tai illan hämärissä. Kallistetaan niitä essuntaskuja, pudotellaan ne kaikki turhuudet sinne ja ruopaistaan vielä multaa ja kasa kuivia lehtiä päälle. Jos todella innostut, voit käydä istuttamassa kasan päälle kukkasia. Silloin kaikki se turha vanha roju muuttuu kauneudeksi.

Ja sitten – tämä on tärkeää – jatkossa ei unohdeta sinne essuntaskujen pohjalle mitään turhaa tai ikävää mieltä kaihertavaa menneisyyttä vaan jemmataan sinne iloista katseltavaa. Sellaisia pieniä ihmeellisyyksiä, joita voi muka ihan vahingossa ottaa esiin silloin, kun on enemmänkin porukkaa ympärillä näkyä todistamassa. Olkoon siellä vaikkapa sydämen kultaa.

Kaipaus oli outo sekoitus
kaikkea mennyttä ja tulevaa
liian lähellä nähdäkseen selkeästi
ja liian kaukana ollakseen todellinen itselleen
tänään tässä maailmassa
sen kirkkaassa valossa
joka paljasti kaiken ja kaikille

oikealla taajuudella

Välillä on vaikea määritellä itse itseään. Sitten lähtee sille hankalalle polulle, jossa antaa toisten määritellä itseään. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ei voi odottaa muiden ihmisten tietävän mikä on minulle parhaaksi kulloinkin. Se on mahdotonta. Kuka tuntee sinut parhaiten – tietenkin sinä itse. Olet oman itsesi asiantuntija.

Hienointa on, että sinussa on sisällä olemassa valmis vastaussysteemi, joka vastaa aina, kun kysyt kunhan vai olet oikealla taajuudella. Ajattele, että olet radio, jossa on paljon eri kanavia ja sinun on vai pyöriteltävä asema oikealle kohdalle. Sitten voit kuunnella upeaa, viisasta ihmeellistä itseäsi. Olla vastaanottavainen ja avoin kaikille mahdollisuuksille, joita sinussa on.

Mennyt, tämä ja tuleva hetki – ne ovat kaikki tässä hetkessä yhtenä sekamelskana. Aika ei ole jana vaan se on kuin pystysuora viiva tässä kohden, missä päätän ajatuksineni olla. Tai aika on piste, joka ei muuksi juurikaan muutu ellen sitä tunteillani ja ajatuksilla joksikin luo.

Että voisi nähdä ja ajatella selkeästi, tuntea yksinkertaisia kauniita asioita, ihmetellä elämäänsä, on pysyttävä tässä hetkessä, sillä millään muulla ei lopulta ole merkitystä. On vain tämä hetki tässä ja jos se on hyvä niin aivan mahtavaa. Pidetään se. Ollaan tässä. Tässä on hyvä.

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥

tilaa oma runopolkujen lakaisupakkauksesi

Voimakortit ja voimarunot luovat päiviisi pieniä ihania ihmeitä ja opastavia merkkejä ♥

Voit tilata oman lakaisupakkauksesi täältä >>

2018-05-11T16:05:09+00:00

About the Author:

Rakastan luontoa ja sen luomaa rauhan tunnetta. Kuvaan voimapuutarhaa huhtikuusta lokakuuhun ja luon kuvista voimakortteja. Voimarunoja olen kanavoinut vuodesta -88 lähtien ja nykyään syntyy yksi voimaruno viikossa, jonka julkaisen perjantai-iltaisin Voimakirjeessä ja blogissa. Voimapuutarhan runopolkujen lakaiseminen on vertauskuva. Unelmani on, että jokainen saisi elää onnellista elämää, josta voi nauttia joka hetki. Uskon, että omia runopolkuja sinnikkäästi lakaisemalla voi tunnistaa omat todelliset toiveet ja vahvuudet. Kerätä aarteita, löytää merkkejä ja opastuksia, jotka johdattavat niille runopoluille mistä löytyy oman erilaisuuden arvostaminen ja rohkeus olla yhä enemmän oma itsensä. Näitä viestejä voimarunot välittävät ja olen varma, että maailmassa on yhä enemmän tilaa hyvyydelle, kauneudelle ja onnellisille ihmisille.

Jätä kommentti

kaikkiin tilauksiin ilmainen toimitus Piilota tämä ilmoitus