Kun löydän sen ikuisen lapsen
joka olen sisimmässäni ja luotan sydämeeni
sen voimaan ja valoon – siinä on avaimeni
aivan edessäni tänäänkin
Tunnetilojen tarkkailua
Kuluneella viikolla olen kerrannut vetovoiman lain salaisuuksia. Avain todella on sydämessä ja usein lapsuuden aikaisissa uskomuksissa, jotka ovat juurtuneet syvälle. Niin syvälle, että niitä ei edes tunnista – ainakaan arjessa niitä ei muista tarkkailla.
Ilo ja leikkisyys ovat tunnetiloja, jotka kantavat, parantavat ja auttavat eteenpäin elämässä kevyemmin. Häpeä ja syyllisyys ovat tunteista tuhoisimpia – ne vetävät mielen matalaksi. Usein nuo tunteet syntyvät hyvin pienistäkin asioista ja tilanteista. Se saattaa johtua siitä, että sisimmässä on niitä lapsuuden tai muun elämänvaiheen aikaisia haavoja. Silloin kun noita haavoja kosketaan, ne alkavat kirvellä.
Pidän huolta itsestäni
Avain. Miten sen sydämen avaimen sitten saisi käyttöönsä niin, että sillä voisi avata sydämensä iloon ja valoon? Saada sitä keveyttä, joka tuo tullessaan kaiken hyvän, runsauden ja rikkauden omaan elämään? Minusta tuntuu, että sitä on vain opeteltava joka hetki. Päätettävä tai oikeammin luvattava itselleen, että nyt pidän itsestäni huolta. Autan itseäni ja puhun ystävällisillä sanoilla, johdattelen uusiin tunnetiloihin pois niistä raskaista, jotka vievät vain alemmaksi.
Meissä ihmisissä on se voima valmiina, että voimmme muuttaa itseämme ja sitä kautta maailmaa.
Leikkiä ja kiitollisuutta – olenhan elossa!
Leikkisyys: Etsin sitä joka päivä ja uskon, että voin löytää sitä yhä enemmän ja toteuttaa monin eri tavoin. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Voin leikitellä asioilla. Voin nauraa pienille hassuille tapahtumille. Voin iloita arjesta.
Pitäisi tehdä kuten eräs intialainen guru neuvoi: Olla ensin heti herätessä joka aamu iloinen, että on elossa. Sitten jatkaa koko päivä samaa rataa: aina tunnin välein olla iloinen ja ihmeissään, että on edelleen elossa. Jos kaikki läheiset ihmisetkin ovat tänään elossa, päivä on upea. Mikä lahja! Sillä huomisesta emme koskaan tiedä. Edes seuraava minuutti ei ole varmaa. Siispä iloitsen, että saan olla tässä ja teen asoita, joista nautin.
Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥
Jätä kommentti