||Pysähdyn kuuntelemaan äänettömyyttä – Polkukalenteri vko 15

Pysähdyn kuuntelemaan äänettömyyttä: Polkukalenterissa on viikolla 15 pallotuijan voimakortti.

 

 

Pysähdyn kuuntelemaan äänettömyyttä

POLKUKALENTERI

viikko 15

Metsässä on hiljaista tänään 
linnut ovat pysähtyneet oksilleen
 kuuntelemaan hiljaisuuden äänettömyyttä

 

 

 

Äänettömyyden kuunteleminen antaa uutta voimaa ja mahdollisuuden olla lähempänä omaa todellista itseä. On tärkeää järjestää itselleen aikaa ja paikka, jossa voi pysähtyä kuuuntelemaan äänettömyyttä.

 

Löysin blogikirjoitukseni kesältä 2012: Hiljentymishetki voimapuutarhassa:

 

Joskus on hyvä viettää päivä, jolloin ei yritä tehdä mitään erityistä. Minulla on ollut tänään sellainen päivä. En suunnitellut tällaista päivää, mutta kuuntelin omaa sydäntäni ja se tahtoi olla rauhassa.

 

Ensin tunsin syyllisyyttä ja turhautumista siitä, että päiväni kuluisi eikä mitään näkyvää tulosta syntyisi. Oloni helpottui, kun ymmärsin antaa periksi. Annoin itselleni luvan mennä viltin alle ja nukkua päiväunet. Annoin itseni tehdä ihan mitä halusin tai olla tekemättä yhtään mitään.
Illalla tunsin oloni jo paremmaksi. Olin tyytyväinen itseeni ja tunsin, että kaikki on hyvin. Olen opetellut sanomaan itselleni, että kaikki on hyvin. Nykyään aamulla herätessäni ajatus pulpahtaa mieleeni ensimmäisenä. Tahtoisin oppia muistamaan sen myös illalla nukkumaan mennessä.

 

Kaikki on hyvin.

 

Joka päivä meidän olisi hyvä 10- 15 minuutin ajan hiljentää mielemme meditaatiolla. Sulkisimme silmät, olisimme tietoisia miten hengitämme ilmaa keuhkoihimme, huomiomme ei olisi missään muualla kuin vain keskittyneenä olemaan hetkessä ja olemaan tietoisia hengityksestämme…ei mitään muuta tehtävää kuin vain hengittää – ei tehdä aamiaista, ei harjata hiuksia, ei miettiä miten joku voi, ei miettiä eilistä, ei murehtia huomista, ei keskittyä mihinkään muuhun kuin vain siihen, että hengitämme sisään ja ulos.

Esther and Jerry Hicks Ask and It is given / Pyydä niin saat

 

Viesti puhutteli minua tänään erityisen vahvasti. Päätin, että menen ulos puutarhaan kokeilemaan hiljentymistä. Sadekin oli sopivasti tauonnut. Pukeuduin lämpimästi, otin mukaani paksun huovutetun istuinalustan ja taskuuni ajastimen, johon asensin vartin ajan.

 

 

Etsin rauhallisen kohdan, jossa olin lähes näkymättömissä. Istuin kivelle, aivan lähelle tätä tiikerililjaa.

 

En sulkenut silmiäni. Se olisi kai ollut liikaa vaadittu, todellinen meditaatio. Minulle riittäisi, etten ajattelisi mitään erityistä. Annoin katseeni kulkea puutarhassa istumapaikkani läheisyydessä. Huomasin heti, miten tietoisuuteni alkoi muuttua. Aloin huomata asioita eri tavalla kuin normaalisti puutarhassa kulkiessani. Oli hyvä pyrkiä pitämään mielensä tyhjänä. Ajatukset harhailivat, mutta palasin aina takaisin omaan hengitykseeni ja tähän hetkeen.

 

Hymyilytti. Huomasin pitkän, lihavan kastemadon kulkevan joutuisasti eteenpäin mullan pinnalla. Pian se jo katosikin näkyvistä. Kuulin sadepisaroiden tippuvan puiden lehdiltä tuulen heilautellessa oksia. Ilma oli raikas. Välillä tuntui kuin olisin löytänyt uudenlaisia näkymiä istumapaikaltani. Jotenkin epätodellisen tuntuisia etäisyyksiä ja aivan uusia maisemia lähelläni.

 

Sammaleinen kivi kiinnitti huomioni. Katsellessani sitä huomasin hämähäkin matkaavan jonnekin. Tuntui hyvältä olla hiljaisuudessa. Mieleeni alkoi tulla ideoita. Ne poksahtelivat esiin mieleni rauhaisasta merestä. Tulivat, saivat hyväksynnän ja jatkoivat eteenpäin.

 

Aika kului yllättävän nopeasti. Ajantajuni oli kadonnut. En osannut mitata hetkiä, missä joku alkaa ja missä loppuu. Saapuessani sisälle lämpimään olin seesteinen. Tunsin oloni tasapainoiseksi ja onnelliseksi.

 

Toivon, että voisin tehdä sen uudelleen. Voisin tehdä sen joka päivä.

 

Kaikki on hyvin – niin hyvin.

 

Hiljaisuudessa on monta sanaa,

sanomatonta, kuulumatonta.

Hiljaisuudessa on ajatuksia,

tulevia, meneviä.

 

Otan niistä yhden kiinni,

se pyristelee etusormieni välissä

kuin loukkuun joutunut yöperhonen.

 

Lopulta kun se rauhoittuu, huomaan,

miten kaunis se sittenkin on.

 

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥

 

Vietä oma hiljaisuuden voimapuutarhahetkesi – tilaa henkilökohtaiset voimarunot sähköpostiisi

2018-04-06T17:46:05+00:00

About the Author:

Rakastan luontoa ja sen luomaa rauhan tunnetta. Kuvaan voimapuutarhaa huhtikuusta lokakuuhun ja luon kuvista voimakortteja. Voimarunoja olen kanavoinut vuodesta -88 lähtien ja nykyään syntyy yksi voimaruno viikossa, jonka julkaisen perjantai-iltaisin Voimakirjeessä ja blogissa. Voimapuutarhan runopolkujen lakaiseminen on vertauskuva. Unelmani on, että jokainen saisi elää onnellista elämää, josta voi nauttia joka hetki. Uskon, että omia runopolkuja sinnikkäästi lakaisemalla voi tunnistaa omat todelliset toiveet ja vahvuudet. Kerätä aarteita, löytää merkkejä ja opastuksia, jotka johdattavat niille runopoluille mistä löytyy oman erilaisuuden arvostaminen ja rohkeus olla yhä enemmän oma itsensä. Näitä viestejä voimarunot välittävät ja olen varma, että maailmassa on yhä enemmän tilaa hyvyydelle, kauneudelle ja onnellisille ihmisille.

Jätä kommentti

kaikkiin tilauksiin ilmainen toimitus Piilota tämä ilmoitus