MINUN SAMMALEINEN METSÄNI
voimaruno & voimakortit
viikko 27 – 2017
Taipuessani pimeässä yössä
tahdoin taipua siihen suuntaan
joka tuntui oikealta ja turvalliselta
taipuessani päivän valossa
olin oksilla pitkään ja pelkäämättä
sillä näin mihin olin suuntaamassa
taivuin rohkeasti
sillä tunnistin reitin
tiesin oksien kestävyyden
tunsin sammaleen pehmeyden
ihollani
Se ei raapinut
se siveli hellästi
olin tunnistamassa tutun reitin
tien joka johtaisi kauas
sinne lapsuuteen
sinne sydämeen
missä viisauteni oli vielä aitona
ja koskemattomana tallella
Silloin olin oksilla tietäen
että oksat kantaisivat minua
oli yö tai päivä
olin turvassa
silloin nautin niistä leikeistä
joita leikin kulkiessani puissa
olin puiden lapsi
kuten olin maan lapsi
olin luonnon lapsi
Milloin sen unohdin
milloin on aikaa pysähtyä
milloin voin taipua takaisin
tuohon suuntaan
jossa puut vastaavat
kun kuuntelen hiljaa
niiden ääniä ja juttuja
Milloin voin olla taas vapaana
metsikössä vaeltamassa
sammaleisilla oksilla
tunnistaen tuon tutun
sammalmetsän tuoksun
joka ei jätä minua milloinkaan
lapsuuden muistoissani
sydämessäni
joka on yhä se sama sydän
Tänään otan reppuni
suunnistan takaisin metsään
löydän tuon sammalentuoksun
otan pienen palasen
kätken sen taskuihin
laitan reppuun
tuon kotiini
että minulla olisi jotain
mistä pitää kiinni
kun tarvitsen tosiystävää
sellaista joka tunnistaa minut
todellisen luontoni
todellisen sisimpäni
joka antaa minun olla
se joka olen
Taivun
on ilta
oksat ovat vahvoina luonani
tiedän että kaikki on hyvin
joku kuiskii hiljaa
metsä
minun sammaleinen metsäni
∞
Pyri toteuttamaan lapsenomaista luottamusta ja uskoa. Tunnista luontainen viisaus sydämessäsi ja löydä leikkimielisyys arjessasi. Jos voit, kulje metsässä tai puistossa kuuntelemassa intuitiivisesti mitä puilla on sinulle kerrottavaa.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen tapahtui nyt niin, että aloin kirjoittaa kirjaan, jota en yhtään halunnut eli kiitollisuuspäiväkirjaan valitsemani kortin ja lakaisun viimeisiä lauseita. Vien ne tähän väkisin lähetettyyn kirjaan, ja katsotaan, mitä lauseita saan. Tänään osui kohdilleen just se, missä en ole hyvä ja pitäisi olla. Ehkä Merin vauva tuo sen minulle marraskuulla. Miksikö en halunnut kirjaa Löydä ilo pienistä hetkistä Kiitollisuuspäiväkirja? No siksi, että kesällä 2016 sairastuin melanoomaan ja tapahtui vähän muutakin. Piti alkaa kultaiset alppivuodet ja alkoikin tuskien tie. Olisimme ansainneet parempaa. Minä kun en aio täyttää mitään kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta voin täyttää sen sinun lauseillasi, Sari♥
Kiitos ❤️ Tuntuu ihmeelliseltä ja epätodelliselta, sillä jotenkin odotin sinua täällä voimapuutarhassa.Ihanaa, että lakaiset ja poikkesit tänne. Ymmärrän hyvin, että kiitollisuus ei tule ensimmäisenä mieleen tilanteessasi. Silti annat sille mahdollisuuden, mitäpä menetät, jos kokeilet ❤️ Ehkä saat päiviisi ripauksen taikaa. Ainakin olit niin aalloilla, että telepatia jo eilen minulle ilmoitti, että sinusta kuuluu jotain. Vauva tuo iloa ja onnea, siinäpä aiheita kiitollisuuden loputtomiin. Lakaisemisiin ❤️